Meidän poromaillamme ei ole vakiintunutta poromiehen pukua. Herrasurheilijat ottavat mallinsa pääasiallisesti Lapista, jossa poropuku näihin asti on kehittynein ja jossa sen oikeita tekijöitä löytyy.
Lapin porourheilu-pukimista mainittakoot:
Peski = syksyllä tapetun poron hienokarvaisesta nahasta tehty turkki.
Pöykkyri = talvikarvaisesta nahasta tehty turkki.
Umpitakki = verasta tai kankaasta tehty koristeltu päällystakki,
joka vedetään kuin paita päälle.
Lapinlakki = nelikulmainen korkea hiippalakki, jonka ponta on
jostakin nahkasta, hiippa punaisesta tai sinisestä verasta y.m.s.
Koivikkaat = poronnahasta tehdyt kintaat.
Säpikkäät = poronkoivista neulotut polvisuojukset.
Kallokkaat = jalkineet, joiden pohja on kallonahkasta.
Nutukkaat — poronkoivista tehdyt, remmillä pidettävät, koreat,
verotetut jalkineet.
Siepakkaat = poronkoivista tehdyt kippurakärkiset, pauloilla
pidettävät jalkineet.
Sieppura = peskin päällä käytetty lumisuojus, tehty sarasta
tai rikkailla karhuntaljasta.
Poroliikkeen eri asteita:
Seisoo.
Kävelee.
Nulkkaa (pientä juoksua).
Juoksee.
Tolvaa (kovaa juoksua).— Hyvä poro kulkeekin enimmäkseen
tolvaamalla säästäen laukkuuta.
Laukkaa.
Puskee.
Kiertää.
Tekee kiekuroita. Tekee renkaita.
"Renkaita laukkasi!" sanotaan sekä myös näin: "Ryssälle miljoonia räknäsi!"
Oikasee l. oijustaa (menee suoraan esim. yli ummen ulapan). Juonittelee, vikuroipi, rimpuilee, jyrrää j.n.e. sanotaan porosta, joka tekee kaikenlaisia kepposia ajajalleen. Puhutaan "oppineesta porosta" ja "keskenoppineesta".
Kun poro nousee pystyyn takajaloilleen ja potkii etujaloillaan, sanotaan: koparoipi, "koparalla löi!"
Taluu. Taluu hyvin, taluu huonosti = antaa taluttaa itseään hihnasta mieluusti tai vastahakoisesti. "Sitkas talumaan."
Pitkältikö porolla päivässä pääsee?