— Tänä talvena täytyy köyhän nakertaa vaikka männynkäpyjä, muuten jää selvä leipä iäksi saamatta! opetti suutarin akka huiviansa solmuun sitoen leveän leukansa alle ja tehden lähtöä kylälle.
Kirkkomiehet myös läksivät asioilleen, mikä pappilaan, mikä vallesmanniin, mikä kunnan esimiehen luo. Topi jäi vielä tuntikaudeksi suutarin kanssa juttuamaan maan uusista asioista ja niitä tarkemmin tiedustelemaan. Sitten hänkin työntyi kylän keskustaan toimituksilleen saatuaan suutarilta viimeisen varoituksen, että oli välttämättä muistaminen saapua sosiali-mokraattien perustavaan kokoukseen kello seitsemän illalla.
Topi lupasi pyhästi.
7
Erämaan koko luomakunta sen tuntui tietävän, että Korpiloukon Topi oli lähtenyt vellijauhon hakuun kaukaiseen kirkonkylään. Metsän puut siitä keskenään puhelivat suhisten toinen toisensa korvaan: "Mies on kylässä, mies on kylässä!" Mustapartainen korpikuusi antoi merkin suon saarekkeessa seisovalle paljaspäiselle petäjävanhukselle, liikuttaen korviaan: "Tästä hän hiihti, tästä hän hiihti!" "Ja koira oli matkassa — se Jysky!" kuiskivat katajapensaat jäniksille, jotka uutisesta suuresti ilostuivat ja alkoivat heitellä kuperkeikkaa lumessa, suut ristissä rupatellen: "tänä yönä mennään mökille — yleinen huviretki mökille!" Kettumikko, metsän pika-airut, loikkasi yli ladun häntä suorana ja päätti sivumennen kuiskata rajalinjalla nukkuvan kuninkaan korvaan, että hänen majesteettinsa suvaitkoon nähdä kauneimmat unensa nyt, sillä seudun ainoa urkkija oli kirkkomatkalla.
Myös navetassa mökin isännän poissaolo tiedettiin. Ämmikki oli tyytymätön, että lantakasa takajalkojen takana kasvoi, ja mullivasikka Kuropatki mylähteli närkästyksissään, kun muka mielestään sai liian niukasti ravintoa. Emäntä näet aina oli kahta kitsaampi, kun isäntä milloin oli poissa. Tosin oli suloista kuvitella päivää, jolloin isäntä koteutuu ja jolloin tavallisesti navetassakin hiukka herkutellaan — nuolemalla emännän taikina jauhoisia käsiä.
Paitsi kissamirriä, joka naukuen ikävöi riitatoveriansa Jyskyä, näyttivät myös mökin pienemmät huonemiehet, russakat, olevan tietoisia isännän harvinaisesta poissaolosta. Samana yönä, jona Topi Topinpoika istui työväenyhdistyksen perustavassa kokouksessa kirkonkylässä, nämä ruskeatakkiset toverit myös pitivät omaa kokoustaan Korpiloukon honkaisen pöydän ääressä ja mökinväen sikinukkuessa ikäänkuin kiihkeästi keskustelivat asioista.
"Toverit", sanoi yksi: "Romppanen on poissa!" "Mutta", huomautti toinen sarvet pystyssä: "akkansa nukkuu tuossa lattialla".
"Veljet", virkkoi kolmas: "onko täällä mitään syötävää?"
"Ei murun suremaa", ilmoitti neljäs: "silkkaa vettä vain tuossa tuopissa".