— Kyllä nyt taitaa herroilta housut revetä… tässä maassa.
— Hääh? kysyi Riika ja pysähtyi ryyppimästä.
— Se näes… tuota… oli se…, selitti Topi.
— Mikä niin? ihmetteli Riika
— Ka se… mitenkä hyö häntä…, sopersi mies.
— Etkö sinä osaa sanoa? ahdisti vaimo.
— Soli-sali-ratti! tömähti Topi ja katsoi Riikaa vasten naamaa, jotta eiköhän se akka nyt ala kunnioituksesta vavista semmoisen mahtavan asian edessä.
Ja tosiaankin: Riikalta jäi suu auki kuin leivinuuni ja kahvivati näytti tärisevän kämmenissä. Topi oli kuin seitsemännen taivaan korkeudessa!
— Missä kokouksessa sinä siellä olit?
— Visuliinin pirtissä.