— Öhöö, sanoi Riika luullen pääsevänsä jäljille. — Kuka sitä piti?
— Raatari Kalle ja suutarin Kunilla, selitti mies.
— Raatari-suutari! puhutko sinä oikein täyvessä tolkussasi?
— Kyllä minä järilläni olen, kunhan vain sinä pysynet! vakuutti Topi korkeamielisesti ja ryysti pitkän ryypyn kahvia, joka näytti imeytyvän hänen kurkkupartansa sisään ikäänkuin vesi pesusieneen.
— Keitä siellä muita oli? tiedusti Riika.
— Jätkämiehiä vain oli, vastasi Topi.
— Eikö ollut lukkariakaan?
— Ei ollut lukkareita!
— Eikäkö veisattu? tarkisteli Riika.
— Veisasi raatari Kalle ja suutarin akka… punaisesta virsikirjasta veisata lurittelivat, selitti Topi.