— Tottako sinä puhut?
— Mitäpä minä häntä valehtelemaan!
Riikan ihan hiki tuppasi kainalokuoppiin. Ei ymmärtänyt, että missä hulluin hoijakassa Topi siellä kirkonkylässä oli kolunnut.
— Näitäkö ne meijän virsiä tuntuivat veisaavan? hän taas kysyi.
— Ei ne näitä lut-heruksia, muita ne oli, ilmoitti Topi.
— Herra jessus! huudahti Riika kauhuissaan muistaen kammottavaa unennäköänsä Topista ja ruustinnan keskustelusta.
Mutta Topi selitteli ylen vakavasti:
— Intteri naaliksi se raatari Kalle niitä lauluja nimitteli.
Riikaa ihmetytti, että Topi kolmessa vuorokaudessa oli oppinut näin paljon hienoja nimityksiä — mies, joka ennen ei ollut osannut Retriika Euphrosyyneäkään kunnollisesti lausua!
— Mitä mieletöntä tarkoitusta varten semmoista rahvaankokousta pidettiin ja mitä lempparia sinunkin sinne piti tukkeutua? hän jo melkeinpä vihan vimmoissaan sanoi.