Riika, joka oli hyvä räntin lukija, sai pian selville että kirjankannessa seisoi nimi:
Kansalaisen vaaliopas.
— Arvasinhan minä, että sitä se on justiin sitä soli-sali-rattia! virkkoi Topi tolkussaan ja käänsi lehteä.
Ja kun Riikan samassa täytyi hypätä kätkyelle, niin Topi taas itse alkoi tavailla:
— Ässä uu ja oo; Ämmä ee ja ännä… ei tästä sanaa minulle synny.
Löyly taisi silmiini mennä, koska niin vilajaa.
— Vai vilajaa! naurahti Riika.
Topi sanoi nuhtelevasti vaimolleen:
— Etkö sinä nyt senvertaa saata tätä yhteistä aviosäätyä avittaa, jotta saatais selville esipuheet.
Riika palasi ja luki:
"Suomen suu-suuri ruhtinaan naamamaan valtio päiville ko-koon tuva etuskunta etustaa Suomen kansaa."