Jos ei kukaan muu, niin kai sen Jumala ymmärsi, jos kerran kaikki-ymmärtäväistä jumalata olemassa olikaan?…
Korvessa, jossa satavuotiset partakuuset ja tikan reikäiset kelohongat tähän asti ovat humisseet samoja iänikuisia hohinoitaan, veisaamatta koskaan toivonvirttä viluiselle vaeltajalle, — siinä samassa korvessa nyt nuori metsä laulaa kulkijan korvaan vallankumouksen ylpeitä marsseja ja pyhän kapinan loitsuja.
"Oo te vanhat hongat, oo te pilviä piirtävät kokkokuuset! Totisesti on teidän aikanne maahan romahtaa — te olette lahot ja hourupäiset, te horisette vanhoja virsiä veisatessanne! Antakaa sijaa meille, meille! Me nousemme pian norosta, me viritämme uudet laulut ilmassa soimaan!"
Näin suhisee nuori metsä suomalaisilla salomailla, ja metsänhiihtäjät sen sävelet kuulevat ja ymmärtävät.
Vanhan maailmanjärjestyksen täytyy murtua! Täytyy, ah täytyy? Rikkaiden anastajien ja perintöporhojen täytyy väistyä. Köyhyyden ja kurjuuden täytyy kadota. Kaikille riittää hyvinvoinnin välineitä. Kaikille riittää ruokaa, juomaa, vaatteita ja nautinnoita. Ihmiskunnan tarvitsee vain luopua itsekkäisyydestään ja vääristä perustuslaeista — ja kaikki tämä meille annetaan.
Annetaanko? Ei annetakaan hevillä. Eivät herrat välitä…
Pyhä Jumala — paha perkele — tästä ei selviydytä muuten kuin taistelemalla. Ja koska eivät koulunkäyneet ihmiset ja kansan järjestyksen viralliset valvojat välitä köyhän elämästä ja hätähuudoista enempää kuin sääsken puremasta; koska ne köyhälistöä aina vain nuhtelevat eivätkä heidän heikkouksiaan käsitä syviä perussyitään myöten; koska ne tuohon takapihan karjaan pian tuskastuvat ikäänkuin tahtoen päästä sitä kokonaan näkemästä; koska ne alaspolkevat kristinuskonkin kauneimmat opit hyväntekeväisyydestä ja lähimmäisen auttamisesta ilman että oikea käsi tietäisi mitä vasen käsi tekee; koska ne iäti lykkäävät huomisesta huomiseen parhaat parannushankkeensa, niin — kavahtakoot, kun kansa huomenna napisten nousee ja itse ryhtyy maailmata järjestämään. Kavahtakoot, vavahtakoot, sillä he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet?…
Köyhälistön sotarumpu pauhaa! Katsokaa: sanomalehtiä sinkoilee kuin tulisia käärmeitä äveriään peltomiehen jalkoihin. Sanomalehtiä luetaan vapaasti, eivätkä ilkeimmätkään herrat voi niitä lukemasta estää. Siis lukekaamme, kuunnelkaamme tekstiä:
"Nyt on kansalaisilla tilaisuus panna mielipiteensä vaakalaudalle, mitä ja miten he tahtovat tämän maan ja tämän kansan kohtaloita vastaisuudessa ohjattavan. Kaikkien pitää nyt tietää mitä he tahtovat — —."
Niin juuri! — ja kyllä se jo alettiinkin tietää, mitä kukin tahtoo. Niin juuri! — ja kyllä kaikki varmasti tietävät ainakin sen mitä eivät tahdo…