Puheenjohtaja korjaili rillejään, jotka eivät mitenkään ottaneet pysyäkseen viekkaanvärähtävien silmien peittona, ja tekeytyi niin puolueettoman näköiseksi kuin suinkin oli mahdollista poikamaisen parrattomilla kasvoilla. Olihan tämä Suomen kansan suuri uudestasyntymisen päivä, ja vaalilautakunnan puheenjohtaja tunsi olevansa yksi uudenajan historian tärkeimpiä henkilöitä.
Topi ja Riika palasivat perätyksin kävellen suutarin mökille, jonka katon harjalla punainen lippu uljaasti liehui värehtien sinikirkasta taivaankantta vasten.
"Köyhälistö valtaasi nouse!"
Kumpikin katsoi kiinteästi siihen punaiseen lippuun.
17
Tukkityöhön oli Topin täytynyt lähteä, sillä hätä oli suuri. Riika yksin lasten kanssa elää kitkutti kotosalla. Viimeiset reikäleivät riippuivat häkkärässä, jonka yläpäässä näkyi jäniksennahkainen kaistale — russakkain esteeksi.
Lapsiin oli ilmestynyt oudon taudin oireita.
Ei ollut korpimökkiin vielä ehtinyt kantautua mitään tietoja eduskuntavaalien tuloksista. Ei hiiskausta oltu kuultu, voittiko köyhän kansan ääni vai herratko yhä jäivät maailmaa vallitsemaan.
Siunaili, sähähteli ja huokaili Riika. Pelko ja vavistus hiipi väkistenkin sieluun. Toivo ja pettymys kiisteli mielialoissa…
Suloisen, salaperäisen huumauksen vallassa hän monena aamuna oli noussut makuusijaltaan ja katsahtanut ulos akkunasta kirkonkylää kohden, mielessään kuvitellen: "tänäpäivänä, tänäpäivänä saapuu maailmanparantaja, kurjuuden lievittäjä, onnentuoja".