"Pyörii… pyörii… vimmatusti… kuolemanratas… punaisia renkaita… kuka minä olen? missä minä olen?"…
Saunan mustuneesta ovesta hän vähitellen tajusi, mitä oli tapahtunut, ja nousi ylös puistellen lunta hihoistaan.
Hoippuen ja heikkona kiiruhti Riika pirttiin. Lapsiraukat jo olivat hereillä ja itkivät kilpaa.
— Voi hyväjumala tätä surkeutta…
Mutta ei Kuppari-Kaisakaan kyennyt lasten kiihtyviä kipuja lievittämään, vaikka toikin mukanaan linjamenttia ja riikapalssamia.
— Tietääkö Kaisa mitä ne on nämä tauvit?
— Eivätkö lie niitä villiuskon tarttumia.
Ikäänkuin puukonterällä olisi pistetty Riikan sydänalaan. Niin muorin sanat nyt sattuivat…
— Jottako sen sosialitemokraatin? kysyi onneton äiti arasti, alakuloisesti.
— Sen… Jumala ei anna ihteään pilkata, selitti muori armottomasti.