Päivät ja yöt kuluivat. Surkeus kasvoi. Topia ei kuulunut eikä Topin lähetyksiä. Kettuvaaran Jussi vain pistäysi metsämatkallaan juttuamassa, että kyllä sosialisteille ääniä kuului karttuvan, mutta parempia uutisia ei hänkään tietänyt.
Henkiset sumut suikersivat Riikan silmien edessä. Ei tainnut sosialidemokratiakaan voida ihmistä pelastaa kohtalon kourista? Alituisesta valvomisesta huimasi Riikan päätä, ja polvet vapisivat heikkoudesta. Ei uskaltanut oikein saunakylpyäkään kuumeisille. Turhaan vanha Kaisa iltaisin veisasi hätävirsiä vanhasta virsikirjasta. Sellainen hengellinen lääke ei tuntunut tepsivän lapsiin. Jo näkyi taudin oireita Petti tytössäkin, vaikka tämä yhä oli pystyssä ja muka autteli äitiään. Pikku Pirjeri yksin oli tervehkö ja tyytyi, kun vain sai maitoa, leipäpurua ja kuivaa ryysyä allensa.
Viikkokausiin ei sairaille lapsille oltu vaihdettu puhdasta paitaa. Rääsyt olivat paksussa liassa. Mistä köyhällä olisi ollut kaksittain lapsenpaitoja? Kuka oikein jouti pesemään?…
Riika valvoi ja rukoili hengessään. Rukoili ikäänkuin anteeksianoen kaikkia tekojaan ja uskotteli itseään suureksi syntiseksi, jonka täytyi tehdä täydellinen katumus. Näin toivoi hän pelastavansa lastensa hengen…
Mutta hurja kuumetauti teki säälimätöntä hävitystyötään, eikä mikään
Jumala näyttänyt rukouksia kuulevan.
Eräänä aurinkoisena iltana Iita Linta Maria lakkasi valittamasta ja näkyi rauhoittuvan. Tuli niin ihmeen hiljaiseksi ja suloiseksi ja huoli hiukan ruokaakin sisäänsä. Riika äidin sydän riemastui…
Mutta kun hän keskellä yötä nousi tyttöä katsomaan, huomasi hän kauhukseen, että lapsi jo oli heittänyt henkensä. Riikalta pääsi parahdus niin sydäntävihlova, että toiset sairaat lapset säikäyksestä saivat ankaria kouristuskohtauksia. Muori, unen pöpperössä, saarnasi synnin vallasta ja ikuisesta piinasta…
Kahden päivän päästä kuolivat lisäksi sekä Sake että Vesteri saman vuorokauden kuluessa. Tuskin oli toisen ruumis ehtinyt kokonaan jäähtyä, kun jo toinenkin täytyi kantaa laudalla ulos kylmään kylkeiseen. Riika hoiperteli kuin liian raskaan kuorman kantaja ja oli päästään sekaisin…
Itkuun tyrskähti järeä Topikin, kun kotiinsa moniaan päivän päästä saapui savotasta ja surman niitot edessään näki — —.
Möi sentään Kettuvaaran Jussi hänelle pari-kolme lautaa ruumisarkuksi, johon kaikki kolme lapsenruumista rinnakkain sovitettiin.