Itse läksi hän vetämään ruumisarkkua kelkalla peninkulman päähän
Selkoskylälle, josta, sai lainaksi hevoskaakin kirkolle asti.
Pastori, kuoleman ristejä piirtäessään kirkonkirjoihin, virkahti arvokkaasti rykäisten:
— Jumala käyttää toisinaan ankaria kurituskeinoja, jotta hänen eksyneet lampaansa ymmärtäisivät tämän maailman oikean järjestyksen, eivätkä potkisi esivallan pyhiä tutkaimia vastaan!
Ei Topi Romppanen ymmärtänyt papin pakinaa, pää oli hänellä paksuna kiitosta teettäessään ja hädintuskin hän tajusi, mitä pappi milloinkin kysyi.
— Kolome lasta, joo, paljonkos se maksaa? höpisi hän kuin unessa.
— Lain mukaan oikeastaan viisikymmentä penniä multarahaa hengeltä, mutta jos nyt pantais markalla, koska ovat yhdessä arkussa.
— Ka niin…
Ruumiita silmättäessä sunnuntai-aamuna Topin polvet tutisivat. Hänen sydämensä oli aina ollut herkkä kaikille juhlallisille toimituksille:
"Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman:
"Jeesus Kristus, vapahtajamme, on sinut viimeisenä päivänä herättävä…"