Hautausmaalta palattuaan Topi poikkesi suutarin mökille. Suutarin
Kunilla oli parahiksi lukenut postin ja tiesi kertoa:
— Meidän puoluepahan voittaa niin että maailma romisee. Kyllä pian herrainvalta Suomessa nutistuu!…
Topi katsoi suutarin emäntää suu auki.
Aivankuin Kunilla olisi aavistanut toisen kipeän sieluntilan hän virkahti:
— Herrain syyksi se toki on pantava sinunkin lastesi kuolema. Jos olisi ollut varoja ja lääkäreitä, niin eivätpä tietystikään olisi kuolleet kuin koiranpenikat!
Topi ei kyennyt vastaanväittämään, vaikka ajatteli hän jotakin asiankohtaa kysyä. Raskain mielin hän saapui takaisin kotimökkiinsä. Riika seisoi vastassa kynnyksellä, laihana kuin luuranko…
Olihan noita toki vielä pari lasta elossa. Ja näytti Riika vähän kuin olevan… Mutta tyhjältä sittenkin tuntui.
Kirveli, kirveli se isän mieltä että työn nousevat tuet niin äkkiä olivat poisryöstetyt. "Sakeus, astu nopeasti alas puusta?" Ei ollut vanhimman pojan kautta tullut elämän vapahdusta Topille.
Riikaa enin itketti oma kukkansa. Se Iita Linta Maria…
18