— Ettekö myö minulle tätä kirjaa? kysyi Reino Frommerus hieroen käsiään, jotka olivat likaantuneet mustista lehdistä.
— Joutavat kai minulta, vaan mitä nuo akat… mutisi isäntä.
Reino Frommerus palasi pirttiin ja pyysi saada ostaa talon vanhimmat kirjat. Lupasipa lähettää uusiakin sijaan.
— Ei niitä myyä! murahti muori, emännän äiti karsinasta.
— Minkä tähden ei?
— Ka sentähen ei, jotta niissä on se oikea autuuven oppi.
— Uskooko muori?
— Uskon minä, kun olen untakin nähnyt.
— Millaista unta muori on nähnyt?
— Semmoista unta jotta tuli turjalainen pirttiin, koirankuontolainen kuvatus, mikähän lie ollut… alkoi tiukua soittaa pyhän kirjan päällä. Sentähen ei myyä.