— Jahah, jahah, vastaa Aatami, partaansa kynsiskellen, — mutta minusta tuo Reino on kaikista sopivin toisille viskaamaan, sillä hän viskelee meille kaikille muutenkin kaikenlaisia makupaloja.
— Ei teistä kummastakaan näy olevan, — virkkoi kolmas veli Konrad ja pujahti pimeään huoneeseen.
Hetken päästä pamahti sieltä lattiaan iso paketti.
— De' va' en förskräckli' bomb! sanoi ruustinna tullen juuri sisään päinvastaisesta ovesta. Heikki herra sieppasi paketin ylös ja ilmoitti juhlallisesti:
Neiti Miili Frommerus! Avattava jouluaattona. — Tämä näkyy tulleen ihan postissa. Miili! Miili? Ja paketti lennätettiin Miili siskon käsiin.
— Katsokaapa Miilin kasvoja! huomauttaa Vihtori veli. —
Turkinpunaiset!
— Tietääpäs sen, apteekkarin morsian, lausuu Anna, vanhin sisar, joka itse puolestaan näyttää jäävän naimattomaksi. — No, avaa nyt sukkelaan!
— Jos vain ette heitä rauhaan, niin en avaa, — sanoo Miili onnellisena aavistuksissaan.
Paketista esiintuli kasa kaikenlaisia kapineita: nikkelinen salvettirengas, kullankarvaiset pienet sakset, sydämmen muotoinen rintasolki, hammasharja, hajuvesipullo, hyväntuoksuinen saippua y.m.
— Luulisi melkein että sinun sulhasesi on sekatavarakauppias: laski leikkiä veli Heikki.