— Kas, kas siellä on runonpätkiäkin! huomautti Vihtori. Annas kun luetaan…
"Aina kun rintaasi kiinnität soljen
Muistaos, kulta, sen kohtalon oljen,
Johonka tartuit…"
Miili sisar tempasi lipun veljensä kädestä ja huudahti puolittain suuttuneena:
— Antakaa minun olla rauhassa!
Samalla pomahti lattiaan toinen joululahjamytty.
Se sattui putoamaan rovastin jalkoihin ja tämä kumartui ottamaan sen ylös. Hän luki ääneen hitaasti ja juhlallisesti:
Pater noster F.G.F.
Aamulla kun anivarhain
Ajat kirkkoon kautta tarhain:
Tässä sulle tuki parhain
Jottet joudu tuiki harhaan.
Vanhus piteli ja punnitsi kotvan aikaa myttyä käsissään ennenkuin rupesi hiljakseen avaamaan.
— Mikähän ihme tässä mahtaa olla? uteli hän irroittaen varovasti paperin toisensa jälkeen.