— Pappa nyt aukaisis että nähdään! kiirehti Seidi neiti.
— Aukaisenhan minä minkä kerkiän, sanoi vanhus puistellen esinettä, jonka ympäri tuntui olevan kääritty runsaasti paperia.
Tämä helisee! ilmoitti hän samalla ja hieno hiki näytti nousevan vanhuksen otsalle.
— De' ä' visst en kolossal bjällra! arveli ruustinna hymyillen.
— Ei tämä ole mikään kulkunen! väitti ukko.
— Mutta aukaise nyt, pappa kulta, että päästään nakkaamaan uusia, — hätäili Seidi.
— Mutta mikä kumma se mahtaa olla? saneli vanhus päästyään hienoon silkkipaperiin asti, hätäilemättä tunnustellen kääryä joka kulmalta. — Tämä on kuin kaksipäinen patukka.
Äänettömänä repi hän silkkipaperin ja sai vihdoin käsiinsä kaksi samankaltaista esinettä, jotka kiilsivät metallia ja lasia. Kotvan aikaa tuijotti rovasti vanhus vuoroin kumpaankin kiiltävään kappaleeseen, tajuamatta mitä ne olivat.
— Rekilyhtyjä! huudahti vihdoin Aatami.
— Rekilyhtyjä? toisti myös vanhus pidellen esineitä korkealla kummassakin kourassaan.