— Mutta juuri niitähän pappa ikuisesti on kaivannutkin! sanoi Miili.
— Ja näin komeat! sanoi vanhus syvästi liikutuksissaan odottamattomasta lahjasta. — Se on varmaan Heikki, joka nämät on hankkinut?
— Milloinka pappa on nähnyt minun sepittelevän värssyjä? sanoi
Heikki viattomaksi tekeytyen.
— No sitten se on Konrad, — arveli ukko hyvillään ja ikäänkuin häpeissään.
— Sinäpä sen sanoit! pilaili poika pappi, joka oli palannut sisään pimeästä huoneesta.
— Nämäthän ovat varsin mukavat, — puheli vanhus ihaillen, kuinka käytännöllisesti kynttilät kohosivat vieterein päällä sitä myöten kuin ne paloivat lyhtykaapeissa.
— Ei nyt papan enää tarvitse kaatua kinokseen pimeässä! arveli Reino.
— Ja näitä voi käyttää vaikka vaunuissakin kaupunkimatkalla syksyllä, — ihasteli yhä vanhus.
— Minä luulen että pappa ihan noiden lyhtyjen takia lähtee minua saatolle kaupunkiin, loppiaisen jälkeen! sanoi Seidi.
— No melkeinpä, — myönsi vanhus.