Ja tyytyväisyys kuvastui kaikkien kasvoista.
Samalla lensi taas mytty pimeästä huoneesta pysähtyen Vihtori veljen jalkoihin. Tämä otti sen ylös lattialta ja luki:
Joka enin huutaa sekä pitää suuta. Jolla on hätä katsokoon tätä!
— Tämä on tietysti Seidille, — sanoi veli ja ojensi paketin nuorimmalle siskolle.
Seidi, posket hehkussa, mieli jännityksissä, luki paketin nimikilvestä lisäksi seuraavat leikkiriimit:
Sisko kullalle — silkki rullalle!
Sisällys:
Kirjava kuin tikan siipi,
Sininen kuin taivas…
Ei ole verkaa, ei ole sarkaa,
Maksaa jämttiin — seitsemän markkaa,
Omasta mielestä — humbuugia,
Mutta syytä — dumbuumia,
Hän se mun puijasi ostamaan,
Joulupöydälle nostamaan.
— Minä juoksen loukkoon.
Häpeän tulla joukkoon…
Mytystä tuli esiin mitä loistavin naispusero-vaate, ja veli Reino joutui sen lahjoittamisesta suuresti epäluulonalaiseksi.
— Var så go', alla mina kära barn och min lycklige gubbe! pyysi ruustinna tarjoten teetä pyöreästä pöydästä.
Joululahjojen viskaaminen oli vasta alulla. Teen juonnin jälkeen niitä vasta alkoi oikein satamalla sataa salin lattialle. Kukin kävi vuoronperään niitä sisään viskelemässä siitä suuresta pärevasusta, joka seisoi pimeän huoneen nurkassa. Jokainen perheen jäsen sai osansa. Muutamille tuiskusi kääröjä niin tiheään etteivät kerenneet yhtä avata ennenkuin toinen ja kolmas lennähytettiin syliin. Siellä oli joukossa hullunkurisia valhejoululahjojakin kaikenlaisine juoksutuslippuineen. Iloisia hämmästyksen sanoja kajahteli kaikkialta.