Milloin te, kurjat sanankuulijat, olette nähneet arvoa annettavan kaikelle sille, minkä omantunnon hienoin ääni sanoo hyväksi, kauniisti-tehdyksi, vapaaksi, jaloksi ja jumalalliseksi?
Eivätkö ihmiset kilvoittelemalla kilvoittele saadaksensa totuuden äänen peitetyksi niin syvälle kuin mahdollista tylyn arkipäiväisyyden hautaan?
Kaikkihan kantavat totuuden ja kristillisyyden kipunoita rinnoissaan, mutta ovat niin kurjasti kasvatetut tai itsensä kasvattaneet että häpeävät koettaakkaan toteuttaa sitä, minkä tunnustavat paraimmaksi, siveellisimmäksi, arvokkaimmaksi elämässä. He lykkäävät alituisesti hyvän ja jumalallisen toteuttamiset tuonnemmaksi sekä tottuvat siinämäärin tähän toistaiseksi-lykkäämiseen etteivät huomaa lykkäävänsä sitä ikuiseksi — ja kun kuoleman viikate vihdoin elämän korren katkaisee, silloin on jo myöhäistä sitä toteuttaa.
Kurja, kurja on siis ihmissuku, ja kauvan, kauvan sen täytyy mailmassa sukupolviansa uudistaa ennenkuin jumalalliset siemenet siinä itävät ja hedelmälliseksi puuksi kasvavat! Kurja, kurja on ihmisen pyhä henki, joka kuten hyödytön suuri kapitaali makaa maahankaivetun arkun pohjalla, ja kulua voi tuhansia vuosia ennenkuin siitä kenellenkään hyötyä koituu.
Kurja, kurja on ihmisen jumaluuden kaiho ja heikot, heikot hänen hyvän tahtonsa näytteet. — — —
8.
Katkesi talvenselkä Kurjalan korvessa, alkoi ihmeellinen, vaihteleva aika — kevättalvi.
Ja pappilan vanhanaikuisen taitekaton räystäistä rupesi tipahtelemaan vesipisaroita, jotka huikaisevan kirkkaasti kimaltelivat päivänpaisteessa. Metsän syvyyksissä kuului salaperäisiä humahduksia, kun korkeimmat kinokset siellä laskeutuivat. Ja kelohongan harmaassa kyljessä takoa naksutti kirjosiipi tikka niin että metsänrinta iloisesti raikui…
Variskin jossakin raakahteli ikäänkuin olisi tahtonut pitää oppineen luennon talvipäivän seisauksesta.
Aamuisin hohtivat pitkät jääkynttilät pirtinräystäissä kuin mitkä satujättiläisten jäätyneet kyyneleet. Ja kaikki pehmoiset lumipinnat olivat muuttuneet koviksi hangiksi niin että kantoivat koiran ja hiihtäjän, jalkamiehen ja koko peurankin puikkineen. Oli se raikasta aikaa korvessa.