— Niinpä on kaunista ettei osaa edes puhuakkaan, — virkkoi Reino
Frommerus.
— Niin… myönsi nuori virkamies muuta lisäämättä.
Senjälkeen olivat he pitkän aikaa vaiti.
— Kevään tuoksua tuulahtelee jo ilmassa, — virkkoi taas Reino
Frommerus.
— Niin… myönsi taas nuori virkamies muuta lisäämättä.
Ja taas he olivat pitkän aikaa vaiti.
— Taitaa olla parasta jo palata kotiin?
— Niin…
Reino Frommerus tuskin huomasikaan milloin oli erkaantunut toveristaan.
Hänen sielunsa pohjavesillä souteli hämäriä haaveita, joita ei itsekään ymmärtänyt…