— Kuollut — pari kuukautta takaisinpäin…
— Elääkö isä?
— Kuollut — jo monta vuotta ennen…
He vaikenivat. Poro laukkasi hilpeästi, hanki huokui kevättä, kevättä, luonnon lumo tempasi nuoret mielet väkisinkin mukaansa. Kaukana järven seljällä juosta vilisti kettu…
Huviretkeilijät nousivat komealle harjulle, keittivät kahvinsa kuusenjuurella, juoksivat leskeä pitkin hankea, jolloin Reino Frommerus yhä esiintyi voitonsaajana, sekä läksivät paluuretkelle ennenkuin päivänpaiste kerkesi pehmittää lumen kohvettuneen pinnan.
— Ettekö tule sisään —?
— En nyt…
— On täällä käynyt muitakin herroja.
— Sen kyllä uskon…
Rovastinpoika palasi kotipappilaan, jonka räystäät taas alkoivat tippua vettä. Mutta kun ilta viileni ja liedot tähdet syttyivät, ajatteli hän: "Kevätkö vai mikä vaikuttanee, mutta outo raskaus ja levottomuus on asettunut sieluuni tästä aamusta alkaen."