Pojan kävi sydämmellinen sääli ettei voinut seurata omaa isäänsä sinne, mitä tämä piti elämän pyhimpänä paikkana, elävän Jumalan huoneena ja ainoana pätevänä Jumalan-palveluslaitoksena. Hän katsoa tuijotti syviin maantienojiin, joissa juoksuvesi yön aikana oli noussut yli äyräiden. Pari kuhertelevaa, metsäkanaa lentää suhahti kiireesti yli tien…

— Nyt minä teistä eroon…

Papinpoika hyppäsi alas reestä ja poikkesi syrjätielle.

"Minun tieni viepi toiseen taloon, siellä on, jota ra…"

Neiti Winterberg oli vahtinut ystävänsä tuloa ikkunasta. Ovi hiljaa aukeni tulijan edessä.

— Tervetuloa! Minullekko sinä tämän ruusun? Ai kuinka kaunis…

— Olethan yksin?

— Olen, olen! Käy nyt tänne perälle… Heidän molempien silmissä oli kevätveden viileätä välkettä.

Ja samana päivänä, sillä-aikaa kun Kurjalan kaikki herrasväet ja sivistyneeseen luokkaan pyrkivät kyläläiset vanhan paikallisasetuksen mukaan kokoontuivat rovastin pappilaan juhlallisille vappupäivällisille, juuri samaan aikaan rohkaisi Reino Frommerus sydämmensä ja kysyi Paula Winterbergiltä sitä yhtä elämän tärkeätä, ankaraa asiaa… Ja kun he sitten illan tullen olivat pakotetut menemään maalaisrouvien ja virkamiesten juoruvalmiiseen seuraan, ei kukaan sentään vielä osannut aavistaakkaan että kihlaus heidän keskensä jo oli sanoilla päätetty ja että Reino Frommerus niiden sanojen jälkeen oli painanut elämänsä ensimmäisen, ujostelevan, värisevän lemmensuudelman porotyttönsä nuorille huulille. Ei kukaan sitä ollut osannut aavistaa — ehkä siitäkin syystä että Reino Frommerus tänä salakihlauspäivänään syrjäisistä oli näyttänyt äärettömän onnettomalta. Sillä totta se olikin että hän sanomattomasti kärsi tästä onnensa aamuruskon kajastuksesta… Kärsi ehkä sentähden että tuona läpivalvottuna yönä oli suitsuttanut salaisen uhrin kaikille entisille jumalilleen ja tunsi nyt astumansa askeleen mitä vakavimman vastuunalaisuuden — niinkuin voi tuntea vain mies, joka kihloihin mennessään lähenee jo kolmeakymmentä ikävuotta.

Olihan arpa heitetty koko elämästä! Kaikki leikki oli siis jätettävä syrjään nyt…