— Sitä ei voi tietää, — sanoi sulhanen. — Älkäämme palvelko vainajia kuten mitkä kiinalaiset — se vie vanhoillisuuteen. Sinä, Paula, näyt olevan sukurakasta sukua — kunhan vaan et antaisi siskojesi itseäsi horjauttaa!
— Minäkö? En ikinä…
He läksivät pois haudalta. Mitäpä kuolema heille kuului?… Kevät-yön hämärissä he sitten kauvan valvoivat hiljaisessa ullakkokamarissa, jonne sulhasmiehelle oli yösija valmistettu morsiamen kodissa.
— Huomenna menen papin pakeille, — sanoi sulhanen: — sinun paperisi täytyy heti saada reilaan.
— Joko omistasi kirjoitit kotiisi? kysyi morsian.
— Jo matkalla. Eilen…
— Mikähän myrsky sielläkin nousnee?
— Ei siellä mitään myrskyä nouse. Minä kirjoitin vain sen yhden paperin lähettämisestä. Siitä voi vain hämärästi aavistaa että jotakin on tekeillä. Täytyy varustaa vanhukset siihen vähitellen. Sillätavoin he sen mainiosti kestävät. Miilin juhlalliset häät, joita koko kylä siellä nyt valmistelee, sattuivat myös onneksemme. Minkä veli ryöstää, sen sisar antaa. Ymmärrätkös yskän: pappilan ryökkynä naimisiin! Vaikutukset menevät tasan eikä minkäänlaista haavaa synny. Ole varma. — Muuten — jatkoi sulhanen — ei tämmöinen asia pitäisi olla mahdoton sulatettava isällekkään, vaikka onkin pappi, sillä juuri pappien keskenhän siviliavioliitosta kirkolliskokouksissakin on riidelty. Moni hurskas kirkkoherra ja joku ortodoksinen piispakin sitä on puolustellut, vaikka äänestyksessä ovat jääneet vähemmistöön. Siviliavioliitto meillä on siis ajan kysymys vain ja ellei olisi tätä lamauttavaa Bobrikoffin aikaa, niin… Jos tällaista taantumusta jatkuu, voipi kestää sata vuotta ennenkuin siviliavioliitolle suodaan jalansija Suomen laissa…
— Mutta kuule, mitä se sinun vanha ystäväsi rouva Balder sinulle kirjoitti? Sitä kirjettä et ole minulle näyttänyt, veitikka? tiedusti morsian.
— Mihin lienee joutunut, — vastasi sulhanen. — Minua niin suututti kun sen kirjeen sain. Ajatteles: olin siihen ihmiseen enin luottanut, sillä hän se aina oli leimunnut kaiken vapaan ja kauniin puolesta uskonnossa ja avioliittoonmenossa, mutta nyt kun hänelle kirjeen nakkasin — minä lennätin sen sinun tietämättäsi heti kihlauspäivämme jälkeen — ja kysyin minkä neuvon hän minulle antaa, niin hän jyrkästi kielsi minua menemästä siviliavioliittoon…