— Herra kirkkoherra on varmaan lukenut kreivi Tolstoitakin? kysyä tokasi sulhasmies todellisesti lämminneenä.
— Jaa, no… niin… enhän minä häntä nyt ole lukenut… mutta kyllä minä tiedän…
— Hän on suuri kristitty! huudahti Reino Frommerus.
— Hjah, — pani kirkkoherra heittäen räpyttämästä silmiään ja katsoen kiinteästi maisteri Frommerusta silmiin. — Tietysti täytyy kunnioittaa jokaista vakaumusta, mikäli se on vilpitön ja lepää kristinuskon pohjalla.
Vallitsi kotvan juhlallinen äänettömyys.
— Maisteri tahtoo kai ottaa avioliittokuulutuksen? kysyi sitten kirkkoherra arvokkaasti.
— En! kielsi toinen.
— Vai niin, mutta kyllä se on välttämättömän tarpeellinen siinäkin tapauksessa että aiotte siviliavioliittoon, — ilmoitti pappi.
Sulhasmies jäi miettimään.
— Niin no, sanoi hän sitten: — minä suostun ottamaan kuulutuksen sillä ehdolla että kirkkoherra sen toimittaa aivankuin jonkun maallisen toimenpiteen sekoittamatta siihen mitään uskontunnustusta.