Kirkkoherra haki käsikirjan ja näytti.
— Kelpaako tämä kaava?
— Kyllä muuten, — selitti sulhanen, — vaan minä tahdon siitä pois nuo kolmiyhteisyyden nimeenlukemiset. Ei mitään sellaista saa olla. Omatuntoni ei sitä hyväksy.
— Jahah, jassoo, kaikista yksinkertaisimmin siis. No hyvä, kyllä minä suostun.
Kirkkoherra ja sulhasmies sopivat sanamuodosta.
Sulhasmies palasi morsiamen asuntoon sydän sykkäillen ilosta ja pelosta.
"Papit ovat hyvät", ajatteli hän, "kun vain heidät saa pidetyiksi erillään kaavoista."
Mutta tämän ajatuksen rinnalla poltti myös epäilys: "Ken paholaiselle antaa pikkusormensa, siltä vie se koko käden."
Tuli myös kolmas tunnelma: "Yleisen mielipiteen alle ei saa taipua, kaikista vähin rakkauden asioissa."
Paula Winterberg ei voinut kylliksi ihmetellä että kirkkoherra Land oli esiintynyt niin suvaitsevaisena hänen sulhasensa edessä. Hän oli siitä toiseltapuolen ylpeä, mutta toiseltapuolen hän jäi epäilemään, mitä tuo hyväntahtoisuus oikeastaan merkitsi…