Voipi! Se voipi olla yhtä puhdas ja puhtaampikin — sentähden että siihen liittyy luonnollisempi, uljaampi, muotitempuista riippumattomampi sulon ja nautinnon kaiho.
Ja ennenkaikkea: siihen liittyy lemmen syvä salaisuus, jonka ilmestyshetkeä ei syrjäisten tietää tarvitse!
Reino Frommerus ja Paula Winterberg saapuivat pääkaupunkiin. Oli kesäkuun ensimmäisen päivän aamu…
Tärkeiden paperien hankkiminen epäkirkollisia puuhiansa varten viivytti heitä heti nousemasta ulkomaille lähtevään laivaan. Oli pakko jäädä odottelemaan pariksi viikkoa.
— Ja nyt meidän on piiloutuminen jonnekkin, jossa ei kukaan meitä tunne ja jossa saamme elää täydessä vapaudessa?
Se oli yhteinen päätös, jonka toimeenpanoon he intomielin ryhtyivät… ihanissa, epämääräisissä aavistuksissa…
Korkea veisu.
Motto: "Ensi kertaa tytön vieressä on kuin tuomiolla: Paha on kättä kaulalle panna, paha on ilman olla!"
(Suomalainen rekilaulu)
Kesälämpöisenä lauvantaipäivänä soudattivat he itsensä kaukaiseen merenrantaseutuun, jonnekkin Suomenlahden tuhansista hymyilevistä saaristomaisemista. He matkustivat sinne umpimähkää, vähääkään aavistamatta, ihmistenkö kattojen suojassa vai luojanko hymyilevän taivaan alla saisivat viettää yönsä. Mutta kohtalo heille oli suopea. Heidän onnistui heti löytää itselleen ihanteellinen pieni mökki viheriäisellä kummulla, lehtituoksuunsa juuri puhkeavien suurten koivujen katveessa, valkoisinaan kukkivien tuomipuiden alla…