— Reino hoi, mitä sinä kirjoittelet? huudahti vieno ääni vuoteesta.
— Kullankukka! — säpsähti aviomies ja työnsi paperinsa kiireesti piiloon: — kas kun jo olet hereillä…
— Näytä minulle se runo! pyysi toinen.
— Mistä tiedät että se on runo?
— Olet sen näköinen kuin juuri olisit syntiä tehnyt?
— Syntiä teinkin, siksi en näytä.
— Anna sitten aamusuudelma, rakkaani, ja mene… vähän pois…
Aviomies poistui pihalle ja istahti keinulautaan… Mutta kun hän taas palasi tupakamariin, tapasi hän ystävänsä vuoteessa itkemässä ja hymyilemässä, paperiliuska puristettuna paljasta rintaa vasten.
— Tämä on sellainen runo, jota ei kolmas ymmärtää voi!
Ja Paula Winterberg kiersi rajusti käsivartensa miehensä kaulan ympäri.