12.
Jo oli kesä loppumassa, kun Reino Frommerus ja Paula Winterberg tähystelivät alas Suomen rantaan seisten korkeakantisessa merilaivassa, joka vast'ikään oli saapunut Englannista. Nuorten toivomus oli kesän kuluessa toteutunut, kotimaiset sanomalehdet olivat lentouutisena tienneet mainita heidän epäkirkollisen avioliittonsa vahvistamisesta ulkomailla, ja he olivat vastaansa, erääseen kylpypaikkaan, ehtineet saada joukon onnitteluja tuttavilta vieläpä tuntemattomilta ystäviltä, jotka lausuivat tunnustuksensa heidän muka rohkeasta teostaan. Myös Kurjalan pappilan vanhukset olivat lähettäneet lämpöiset onnentoivotuksensa, joista oli huokunut enemmän vanhempain osanottoa kuin kirkollista varoitusta. Kaikki näytti kallistuneen parempaan päin kuin nuoret itse olivat tohtineet otaksua. Ilomielin he siis nyt loivat katseensa kotimaiseen satamaan, jossa heitä ei häirinnyt mikään muu kuin venäläinen tulli-santarmisto, joka tyystin penkoi heidän matkatavaransa huvittaen kaikkia läsnäolevia ottamalla takavarikkoon suomalaisen raamatun, joka Reino Frommeruksella oli ollut mukanaan, ynnä puoliskon kesän kuluessa lakkautetun suomalaisen sanomalehden numeroa, joka oli kääräisty kalossien ympärille ja jota santarmit kivenkovaan väittivät "kielletyksi ulkomaiseksi kirjallisuudeksi."
— Hyvä etteivät taskuja kopeloineet, — lausui naurahtaen aviomies puolisolleen auttaen tätä ajurin rattaisiin. — Mutta tekisi minun mieleni sentään lähettää pyhän synoodin yliprokuraattorille jälkilaskun ryöstetystä raamatusta. Oli lievimmin sanoen hävytöntä…
— Älä rakas ystävä puhu niin äänekkäästi! kielsi nuori rouva istuutuen miehensä viereen ja kokoillen syliinsä kaikenlaisia kauniita kapistuksia, joita ulkomailta oli ostettu oman kodin ensi tarpeiksi.
He olivat juuri lähtemäisillään liikkeelle, kun samalla eräs sylinteripäinen herrasmies heitä lähestyi ja tuli tervehtimään Reino Frommerusta.
— Et näy tuntevan?
— Enpä totisesti —?
— Valtteri Vakava!
— Ahaa. Vai sinä se. Ka kun on mies muuttunut. Tässä on vaimoni…
Toveri tervehti virallisesti hymyillen kohauttaen sylinteriään rouva
Frommerukselle, joka ei liikahtanut ajoneuvoista.