Eräänä päivänä oli nimittäin Moukkalan nuorella opettajalla onni saada postissa seuraavanlainen kirje:
'Hyvä veli Reino Frommerus!
Rauha olkoon sinulle isältä Jumalalta ja Pojalta ja Pyhältä
Hengeltä. Ammen.
Minä tahdon sinulta kaikessa hiljaisuudessa tiedustella erästä sangen arkaluontoista seikkaa: Matkustellessani — Tuomiokapitulin asioissa — Helsingissä, johdatti Jumala minut ihmeellisesti samaan taloon Bulevardinkadun varrella, jossa sinun sanottiin morsiaminesi viimme kesän alussa asustaneen — kolme vuorokautta. Koska minä olen pappi, kuten kai tiedät, ja Valkoruusun jäsen, niin tulin kysyneeksi talon emännältä visummin sinun olostasi siellä sekä sain silloin tietää että sinulla ja morsiamellasi oli ollut vuokrattuna yhteinen huone. Siveydellisistä syistä en pappina voinut tarkemmin kysyä, vaan sattumoilta tulin nähneeksi sen huoneen, missä olitte asuneet. Siinä sijaitsi kaksi sänkyä ja punainen verho häälyi niiden välissä. Minä kysyin piialta, oliko huone kauvankin ollut samalla tavalla sisustettuna ja piikainen vastasi että se jo kolme vuotta oli seisonut samassa asussa. Enempää en kysynyt. Mutta minussa heräsi hirveä epäluulo… Ja Jeesuksen, meidän Herramme nimessä minä nyt kysyn sinulta, entinen toveri: ethän sinä vain millään tavalla sopimattomasti käyttäytynyt siinä huoneessa? Sillä Tuomiokapitulin papereista olen tietämään tullut että sinä silloin, kun huoneessa asuit, olit vasta yhden kerran kuulutettu meidän kirkossamme. Muistan sinun koulupoikana olleen varsin säännöllisen ja siveän, en tahdo uskoa että perkele sinuun vieläkään olisi sisälle mennyt, mutta hengellisen huolestuksen vuoksi tahdon täten sitä asiaa sinulta kahdenkesken tiedustaa, luottaen sinun tunnettuun rehellisyyteesi. Sinun prosessissasi minä tietysti koetan vaikuttaa niin paljon kuin mahdollista eduksesi. Moninaisissa me kaikki puutumme. Toivoisin että sinäkin, veli parka, oppisit lohduttamaan itseäsi sillä elämän balsamilla, mikä esimerkiksi minua lohduttaa ja joka niin sattuvasti on ilmaistu suomalaisessa virsikirjassamme, v. 392: 10:
O taivaan hekkumaa, jonk' autuahat saa! Sua halaan sydämmestä, En huoli muusta mistään; kun sinut vaan ma saisin, Muun kaiken unhottaisin.
Ystävällisesti:
Kyösti Karitsa (entinen Karlsberg).
Osote: Rauhavuorenkatu N:o 1.
Tähän kirjeeseen lennätti Reino Frommerus seuraavanlaisen vastauksen, ihmetellen itsekkin mielentyyneyttään:
Herra Pastori Kyösti Karitsa!