— Jumalasta…! äänsi pappi.
— Hävetkää herra pastori puhumasta vasten omantuntonne ääntä! karjahti toinen. — Jumalalla ei tässä asiassa ole mitään tekemistä. Minä uskallan teille vakuuttaa että jos tuo sähkösanoma ei ollut lähtöisin teistä itsestänne, niin oli se sitten lähtöisin siitä olemuksesta, jota te nimitätte — perkeleeksi.
— Teillä on aivan nurinkuriset käsitykset Jumalasta! sanoi pappi salavihasta värisevällä äänellä.
— Ja teillä — perkeleestä! paiskasi toinen. — Herra pastori! Teidän kristillisessä ansioluettelossanne on eräs toinenkin raportti esivalloille, tuo teidän maanmainio ilmiantonne minun "ujostelemattomasta yhdyselämästäni" — "toverini" kanssa!
— Mistä te sen olette urkkinut? sävähti pappi.
— Herra pastori! — sanoi toinen — on rumia asioita, jotka ikäänkuin jumalallisen välttämättömyyden pakosta itsestään ilmi tulevat!… Ajatelkaapa jos minä teistä menisin raporteeraamaan jollekkin kuinka te vietätte häikäilemätöntä yhdyselämää jo kolmannen naisen kanssa! —?
— Mutta minähän olenkin kristillisessä avioliitossa! sähisi pappi.
— Niin, kyllä te olette! jatkoi maisteri Frommerus. — Kauniisti te olettekin! Sillä verholla te kaiken peitätte. Enkä minä tahdo teidän aviovuoteidenne kristillissiveellisiä peittoja kohotellakkaan, en totisesti. Olkoon siellä alla mitä hyvänsä! Mutta minä sanon teille että jos te kristillisine avioliittoinenne siirtyisitte tästä — ei edemmäs kuin noin 15 peninkulman päähän — niin te olisitte siinä maassa, jossa teidän kolmatta vaimoanne ei nimitettäisi vaimoksi, vaan joksikin paljon pahemmaksi kuin "toveri", eikä teidän avioliittoanne "kristilliseksi." Siitä te näette, kuinka erilaiset ja hullunkuriset ovat käsitykset avioliittojen kristillisestä pätevyydestä, vaikka sama kristinusko täällä vallitsee molemmin puolin valtioiden rajoja. Kuinka te siis uskallatte sanoa ettei se, joka ensimmäisen ja ainoan vaimonsa kanssa elää, ole yhtä hyvin kristillisessä avioliitossa kuin te, pappi, jolla on jo kolmas vaimo?
— Te olette häpeemätön! karjasi pappi puristaen luisia nyrkkejään taskuissansa. — Te saatte… vastata puheistanne! —
— Niin, minä olen häpeemätön — se nyt on se ainoa voimasana, jonka te tässä keksitte ja joka teidän kannaltanne katsoen on oikeutettu. Mutta puheistani aion minä vastata jollekkin muulle kuin teille tai tuomiokapitulille.