Pappi alkoi harvakseen puhua silminnähtävästi sanomattomasti nauttien toisen hämmentyneestä tilasta. — Minä — olen — hiippakunnan — tuomiokapitulilta — saanut — toimekseni — tutkia — onko — teillä — vakaa — aikomus jäädä — ilman kirkollista siunausta — liitossanne maisteri Frommeruksen kanssa — vai tahdotteko ehkä — korjata — erehdyksenne — ja…
Pitemmälle ei pappi ehtinyt. Silmänräpäyksessä oli nuori rouva Frommerus älynnyt, mitä tämä kummallinen luonakäynti tarkoitti, samalla kun hän oli muistanut kaikki kauniit päätökset taistelusta yhteistä vihollista vastaan ja samalla kun hänelle myös oli selvennyt, miksi pastori sovitti visiittinsä juuri tähän aikaan päivästä. Hänen kirkkaista silmistään leimahti tuskan ja uhkan kipunakimppu, ja hän huudahti heleällä äänellään, tähdäten suoraan papin silmiin:
— Minkä erehdyksen? Minkä erehdyksen? Sanokaa heti!?
Pastori Rynttänen liikutteli jalkojaan kestämättä tuota naisen tulenpalavaa, puhdasta silmäniskua niin rauhallisesti kuin oli sellaisiin varustautunut. Nuori rouva seisoi siinä hänen edessään solakkana ja ryhdikkäänä, rinnat täynnä voimaa ja elämin uhkua.
— Minä tarkoitan, — sanoi pappi mitä suurinta levollisuutta teeskennellen, — että kuten te itsekkin tiedätte: meidän evankeelisluteerilainen yhteiskunta tunnustaa ainoastaan sellaisen avioliittomuodon, jonka…
— Älkää selittäkö! katkasi taas nuori aviovaimo reippaasti. — Tuon kaiken minäkin hyvin tiedän, sitä ei kannata jauhaa. Me olemme mieheni kanssa menneet naimisiin omalla tavallamme, ja se ei kuulu teille, herra pastori!
— Mutta eiköhän se kuulu Jumalalle? sanoi kappalainen koetellen leikillistäkin sävyä ja ylimielisesti naurahtaen kuten uskovaisten on tapa.
— Niin, Jumalalle se kuuluukin! säesti rouva Frommerus muistellen mitä kaikkea miehensä kanssa tästäkin olivat puhelleet. — Jumalalle me toki teemmekin avioliitostamme tilin…
Pastori Rynttänen näki viisaimmaksi olla painautumatta syvemmälle väittelyssä jumala-käsitteestä, joka aina oli harmillisin kohta keskusteluissa sivistyneiden ihmisten kanssa.
Hän rykäsi arvonsasäilyttävästi ja kysyi: