— Niin, sinä… mutta nuot uskonnon barbaarit eivät minua nujerra muuten kuin kavalalla väkivallalla…
Aviopuolisot tyyntyivät vähitellen ja palasivat oman kodin tunnelmiinsa varsinkin senjälkeen kun olivat käyneet yhdessä hiihtelemässä Moukkalan talviraikkaassa metsässä, joka humisi likellä kaupunkia.
Jumalaisella luonnolla on iäiset lievityskeinonsa ja lääkkeensä, jos vain ihminen niitä suruissaan tulee koetelleeksi.
15.
— Nyt kuulumme me oikein virallisesti herra pastori Rynttäsen sielunhoitoon — virkkoi maisteri Frommerus eräänä kevätpäivänä vaimolleen. — Ikävä juttu että tuli laillinen pakko siirtää kirjat tänne…
— On se sinun isä vaarisi sentään kunnon pappi, — sanoi vaimo, — niin kiltisti hän meidät taas merkitsi muuttokirjaan naimisissa oleviksi.
— Oli pakko merkitä — kirkonkirjojen mukaan, — selitti rovastinpoika. — Ei kehdannut, ukki rukka, noita vaarallisia sanoja enää ruveta sorvailemaan. Kun kerran oli lähettänyt pääesikunnalleen pönkittelyn että Jumalan edessä he tietysti ovat mies ja vaimo, niin johdonmukaisesti täytyi pysyä kiinni alkutekstissä…
— Mikä sinua niin naurattaa? uteli vaimo.
— Minua aina niin hykäyttää sieluni pohjaa myöten, kun muistelen sitä isäukon klassillista vastinetta kapitulille! Minusta se on sellainen tyhjentävä, itsensähävittävä "lapsus calami", eli mitenkä sanoisin: omantunnon vahingonlaukaus, jolle saa hakea vertaista Suomen kirkkohistoriasta. Tai toisin sanoakseni: se on sellainen salaperäinen rajapyykki meidän luteerilaislaillisessa aikakaudessamme, jonka herrat papit itse ovat löytäneet ja sen matkakarttoihinsa pienen pienellä ristinpilkulla merkinneet, vaan jonka olemassaolosta toistaiseksi ei olla tietävinäänkään… Se on se rajapyykki, jonka toista kylkeä hipaisee jo todellinen jumalanvaltakunta, vaan toisella kyljellä kyyköttää valanvannonut pappi, joka väittää ettei hänen selkänsä taakse sovi tunkeutua Jumalaa näkemään, vaan kaikkien on pysyttävä sillä puolella rajapyykkiä, jonka laidassa hänkin istuu.
— Miten luulet pastori Rynttäsen nyt meidät merkitsevän kaupungin kirkonkirjoihin? kysyi rouva Frommerus.