"Kuinka hirveätä voitonhimoa se ilmaiseekaan tämä lastenkaste kirkkovaltiossa!" ajatteli hän sitten ylimalkaisesti arvostellen. "Kapalonsa — jos sitä kidutuskonetta täytyy käyttää — lapsi itse jonakin päivänä rikkoo ja luotansa pois potkii vapautta ja liikettä haluten, mutta kasteen henkeäkuristavasta kapalosta, johon hänet väkivallalla kiedotaan, siitä kapalosta ei hän ehkä ikinä irtipääse!
"'Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta?' Niin kyllä. Ne Jeesuksen sanat, jos ne hänen oikeinsäilyneitä sanojaan ovat, minä ymmärrän aivan päinvastoin kuin herrat papit. Minä ymmärrän ne juuri siten ettei lasta yhteiskunnan puolelta mitenkään saisi sitoa eikä vangita, jotta hän itsestään pääsisi lähestymään silloin kun Jumalan ääni häntä todella kutsuu."
Reino Frommerus jätti siis lapsensa kastamatta, ja hänen vaimonsa suostui terveesti, melkeinpä iloisesti siihen ettei hänen kullankukkaistansa mikään vieraan vallan karkea käsi saanut koskettaa.
Ei pienintäkään epäilystä he, sitten kun asia oli päätetty, tästä tunteneet. Ja aina kun heidän lapsensa riisuttiin alasti ja sen suloisia, pienoisia, kaunistumistaan kaunistuvia jäseniä pestiin kylpyvedessä ja lapsi itse siitä riemuitsi, silloin he aina ajattelivat: "tämä lapsi on yhtähyvin Jumalan lapsi kuin mikä muu lapsi tallansa, kun se on syntynyt rakkauden janosta… ja tämä lapsi on henkisesti ja ruumiillisesti niin puhdas kuin perinnöllisyys sen sallii — papin kaste sitä totisesti ei puhtaammaksi pesisi!" —.
— Milloin se kastetaan? huolehti palvelustyttö.
— Mutta näkeehän Tilta että äitinsä sitä joka päivä niin kauniisti kastaa ja pesee! vastasi leikkiälaskien maisteri Frommerus.
Sitten hän sopivana hetkenä koetti taikauskoiselle piikatytölle selittää, miksi heidän lastaan ei ristitty.
Piikatyttö oli enemmän kuin ihmeissään kun eräänä päivänä kuuli isäntäväeltään että lapsi ilman pappia ja kummia ja vesikuppia oli nimitetty Salamaksi.
— Herrajes — Salama! huudahti hän arvostelevasta — Jos tuo edes olisi Ristiina, niin voisi sitä luulla oikein ristityksi, ja minäkin pitäisin suuni kiinni!
— Ei Tiltan tarvitse pitää suutansa kiinni, — sanoi maisteri, — antaa vain räikyä ympäri kujia että Tilta palvelee — pakanaperhettä!