Rovasti itse oli ollut heitä vastassa parin peninkulman päässä vanhalla Polle ruunalla, joka hevonen vuosi-vuodelta näytti vain nuorentuvan, pyrkien hyppelemään kuin villi varsa aina milloin kunnianarvoisa isäntä itse sitä ohjasi punatupsuisilla suitsillaan.
Lapsenlapsi vienosti vierellään miniän sylissä, oli rovasti hymyhuulin ajaa keikutellut Kurjalan järven rantaan iänikuisilla pappilan kuomuvaunuilla, joissa pyhät perimätiedot kertoivat suuren Kalevala-tohtorinkin kerran viisi-kuusi virstaa vierineen. Reino oli tämän viime taipaleen saanut ajaa yksikseen noiden isänmaallisten vaunujen perässä. Juhlapäivä se ollut oli sekä tulijoille että vastaanottajille.
Ja niin siis oli papinpoika jälleen isänsä majoilla. Mutta eipä hän nyt, naineena miehenä, joutanut kuten ennen pappilan mukavuuksissa hempeilemään, sillä vakavammat asiat miehen mieltä nyt kiinnittivät. Ennenkaikkea hän tahtoi vaimonsa ja lapsensa vuoksi päästä irti pastori Rynttäsen sielunhoidosta. Jo lähtiessään oli hän vaatinut perheensä muuttokirjaa takaisin Kurjalaan. Pastori Rynttänen ei sitä ollut antanut heti, vaan oli luvannut lähettää postissa. Postissa se sitten tulikin. Mutta minkälaisena se saapuikaan takaisin? Näin kuului tuo muuttokirja siviliavioliitossa oleville meidän valistuneella vuosisadallamme:
Sigillum Capituli Oichiauskocnsis
+ Hoc signo vinces.
Muuttokirja Moukkalan kaup.-seurakunnasta N:o 77.
Tämän omistaja Filosofian Maisteri Reino Frommerus ja hänen kihlattu morsiamensa Paula Katariina Winterberg, joiden syntymäaika ja paikka on … …
tulivat Kurjalasta v. 19.. muuttavat nyt sinne takaisin
Herran Pyhällä Ehtoollisella käyneet? — ei täällä! avioliittoon vihittäväksi esteettömät … … … maineensa on hyvä, katso alas!
Heitä seuraa lapsensa:
(tyhjä paikka)