Ja puhujia nousi kuin sieniä sateen jälkeen, ympäri maan…
Yksi puhui: "Suomalaisuus voittoon! Pimeys valoon! Emme tunnusta erhettyneemme. Viikingit mereen! Ikuinen kosto liittoutuneille! Siinä isänmaan pelastus. Yhtykää kaikki. Jumala ompi linnamme. Amen!"
Toinen toitotti: "Älkää uskoko! Kavaltajia! Me olemme maan suola, sen sivistys — selkäranka. Kas tässä kättä, kansani… Ex oriente lux — meiltä tulee lex. Maa on lailla laitettava! Lupaamme huimaavia parannuksia — kaikilla aloilla, kaikin laillisin keinoin. Suursiivous! Uskokaa meitä! Herää Suomi, niin loppuu yö, nouse jo pois jalopeura! Se juuri on meidän puolueemme tyrtaios-laulu — ei muiden. Alas kaikki muu, ylös perustuslaki. Virat — jos mahdollista — meille. Eläkäämme!"
Kolmas kiihkoili: "Ruotsalaisuudelle ikuinen eläkekirja! Full pension! Piskuinen lauma Lützenin kentällä… Me olemme maan pelastaneet. Lefve Finland! Elekön Soomi! Hör oss Svea, moder för oss alla… Ett nio-faldigt hurrarop för den svenska kulturen i Finland! Hip-hurra!"
Neljäs karjui: "Perkeleen herrat! Herrat perkeleet! Kansan sortajat: ruohtalaiset, suometarlaiset, nuorsuomalaiset ja muut valtapuolueet. Tullut on koston päivä. Työväki — köyhälistö — me olemme maan hiiva, pippuri ja pikanelli. Alas virkamiehet — palkat — pamput. Luokkarajat selviksi. Veräjät umpeen! Saamari! Me olemme kärsineet! Tahtomme ammatinmuutosta! Pyrimme — herroiksi — sitä ei saa herroille sanoa. Eespäin sä joukko voimakas, äl' orjajoukko halpa… Lauletaan punasesta kirjasta internatsionaali: 'Rahat, kansan keräämät, on menneet kaikki konnain kukkaroon!' Tämä se on se meitän uusi virsikirjamme. Hih! Hiljaa siellä ovensuussa, akat. 'Alas pappeus ja raha!' Toverit, vannokaa vala: enää ei herroille hyvääpäivää. Emme ole ruoskannuolijoita. Tulkoon vaikka herrojen herrajumala. Eläköön vapaus! Tämä juuri se on sitä totellista vapautta, kun saa puhua suunsa puhtaaksi. Punakaarti, naiskaarti, kaikki roletaarit — järjestykää! kieltolaki tulla pitää! Pois totilasit herroilta! Uusi suurlakko — helvetti. Ja nyt, toverit ja aatesisaret, ulos joka sorkka temonsreeraamaan!…"
Tietysti se ei ollut mikään mallisosialisti, joka näin riehtoi pyhän vapauden himossaan, vaan nähtävästi joku arki-akutaattori, mokraatti, rakutaattori tai tukkilais-sisilisti, joka täten pyhitti puhevälikappaleensa. Ei hän puhunut hullummin kuin edellisetkään puhujat, varsinkin siihen nähden ettei ollut, kuten herrasagitaattorit, koskaan saanut tilaisuutta sivistyskoulujen käyntiin.
Viides puhuja rummutti: "Maalaiset kaupuntilaisia vastaan! Meitä on niin vietävästi vedetty nenästä. Perustetaan siis oma kopla. Kunnioitettavat ukot ja akat. Korven raatajat! Tunkiontonkijat! Maamykrät! Te, jotka tähänasti olette raahanneet rieskojanne kaupunkien markkinatoreille: lakatkaa lihottamasta kaupuntilaisia. Leipä kasvaa kyntäjälle ja arvo… Leivässä on kaikki voima… taivaassa ja maan päällä. Suomalainen reikäleipä? Sen reijän kautta käy talonpojan tie taivaaseen. Meitä on lekioona leivänsyöjiä, jos vain viitsimme kokoontua yhteen. Kerätkäämme koko vuori reikäleipiä, niin pääsemme kaikki sinne, missä ei enää puutetta tunnu…" — Hyvä, huusivat sangen monet, ja kaiku korvesta vastasi: "hyvä."
Kuudes, leikkotukka, rilliniekka naispuhuja kirkui: Suomen kansan tyttäret! Rakkaat emännät. Älkää uskoko miehiä. Irti vuosituhansien siteistä! Emme ole enää mitään kylkiluita! Pyhä historia todistaa että voimme tulla toimeen — ilman miehen avuttakin… Nouskaa siis, heittäkää hetkeksi sulhasenne, miehenne, lapsenne, jättäkää leivinuunit ja lehmänhännät ja — tulkaa perässäni Helsinkiin. Siellä on sentraali, siellä on Unioonin katu. Ylös itseämme vastaan — Suomen kansan eduskuntaan!
Seitsemäs saarnaaja, eräs herännyt kolportööri, jylisti vaikeroiden: "Ah aikaa jumalatointa… Ruomi röykkiä!… Appa rakas taivaallinen isäntämme. Miksis olet laskenut kaikki pelsepupisi irti niin että ne ulvovat kuin koirat kiimaöinä, antamatta jumalanlapsille rauhaa? Vai olemmeko tämän ansainneet syntiemme tähden? Voi herra Seepaot, emme me hyväksy yksityismurhia, joita nuo saatanan sokaisemat roovningeillansa toimittelevat, sillä sinähän, kuninkaamme olet maaliman alusta alkaen johtanut vain joukkomurhia amaleekilaisia ja muita pakanoita vastaan, ja sinun pyhässä nimessäsi me edelleenkin tahdomme toimia. Sinä, joka siunailet valtakunnan sotajoukkoja mailla ja merillä, siunaa meidänkin Siionin sotureita, jotta me nuo kieltäjäin laumat nutistetuiksi saisimme. Rohvaise meitä, oo Aaprahamin, Iisakin ja Jaakopin Jumala. Amen, rukoilkaamme. Ristityt puoluetoverit, kokoontukaa ristilipun alle. Laskekaa lappunne uurnaan Natsarealaisen nimeen. Ja siunatuksi lopuksi veisatkaamme virsi:
"Ei patsast' eikä napaa, vaan vahva virta vapaa…"