Mutta — jos me sitä ihmesyntymiseksi sittenkin sanomme, sanokaamme silloin ihmesyntymiseksi kaikkien ihmisten syntymistä, kaikkien ihmisten sikiämistä äidinkohdussa, sillä ihmeellinen, suurenmoinen tosiaan on jokaisen ihmisen syntymisensalaisuus.
Niin!
Tästä Jeesuksen oikean syntymisen uskomisesta koko teidän uskontonne riippuu. Luopukaa siitä taikauskostanne, niin teidän järkenne teille kirkastaa kristilliset tiet, jos niitä teitä tahdotte kulkea — ei niinkuin unissakulkijat, vaan niinkuin valveillavaeltajat. Mutta tokko te tahdottekaan niitä kirkkaalla päivänpaisteella kulkea? Te kuutamohuokailijat?
Niitä on paljon, jotka eivät tahdo. Niitä on paljon, joille ei uskonto ole elämä ja ponnistus. Niitä on paljon, joille kirkko ei ole kirkko, vaikka he siihen turvautuvat. Te suuret lapset, jotka leikitte kirkolla kuin puukapulalla sitä jyristellen pitkin lattioita — ja kun teiltä joku sen lelun käsistänne sieppaa, niin te nostatte hirveän metelin aivankuin olisitte menettämäisillänne henkenne, jollette leluanne takaisin saa. Minä sanon teille: lapselle on kasvattavaa jättää huonelelunsa ja päästä ulos Jumalan puhtaaseen luontoon sen raikasta ilmaa hengittämään.
Te lelunne orjat! Tulkaa ulos ummehtuneista temppeleistänne ja tarkastakaa vapahtajaanne auringon valossa. Katsokaa — ja te näette että hän on Ihminen, toveri, aikansa lapsi, aikansa profeetta, joka tahtoo teille opettaa kärsimyksen jalon tien, joka ei ole ilon tie eikä surunkaan tie, vaan ainoastaan elämän raskas tie totuuteen ja iäiseen toivoon.
Mitä te lunastuksesta hätäilette? Hullu, joka uskoo olevansa autuas, ei kuitenkaan ole. Ihminen voi uskoa mihin tahansa eikä hän silti ole se, joka elävää Jumalaa palvelee. Mutta minä tahtoisin että ihmisen uskonto olisi sydämmellinen ja tervejärkinen.
— — —
— Voi sinuas, papinpoika, papinpoika, sinä syöksyt päistikkaa helvettiin! kuului yhtäkkiä kiukkuinen kiljahdus kirkkouskolaisten parvesta alhaalta laaksosta.
Puhuja kuuli sen ja alkoi puolusteleida.
"Vai helvettiin?" kysyi hän. — "Onko se oikea kristitty, jolla on niin halpa käsitys toisesta ihmisestä että tuomitsee helvettiin? Jeesusko siihenkin muka valtakirjansa antoi? Kurjat nimikristityt! Ei ole se totta. Ei Jeesus helvettiin tuominnut, ei edes niitä, jotka hänen oppiansa eivät seuranneet. Jos hän lieneekin sanonut: 'joka ei usko, se kadotetaan', niin kadotuksella hän ei tarkoittanut helvettiä, vaan sitä, että jokainen ihminen, joka menettelee vastoin omantuntonsa ääntä, tuntee elämänsä onnettomaksi ja saa kärsiä kohtalonsa kirot jäämällä ulkopuolelle sitä sisällistä tyydytystä, mitä varmaan tuntee se, joka hyvänteon oppeja seuraa.