"Totisesti teidän kirkkonne on helvetin kirkko! Kuinka monta monituista kertaa nähnyt olenkaan sen seinillä helvetin värien paljon voimakkaammin maalattuina kuin ne taivaan ilot, joista te myös uneksitte. Mutta te tuomitsette myös haudantakaiseen helvettiin.
"Ihmisraukat! Eikö meillä jo kylliksi ole kylpyjä tulisissa järvissä tulisten käärmeiden puremina niissä kärsimyksissä, onnettomuuksissa, köyhyyden kurjuuksissa ja sairauksissa, joilla elämä meitä rankaisee?
"Kuinka voisi Jumala niin olla julma että hän vielä kuoleman jälkeen meitä kiduttaisi?
"Mutta kääntykäämme pois tältä mielikuvituksen epämääräiseltä alalta, ja siirtykäämme todellisuuteen.
"Missä se näkyy tuo teidän kirkkonne oikeauskoisuus? Missä se ilmenee tuo teidän puhdasoppisuutenne siunaus?
"Onko se kansa, joka kirkossa käy ja kotonansa sunnuntaisin veisaa, onko se vähääkään parempaa tai käytöksessään kristillisempää kuin ne, jotka kirkon ovat hyljänneet? Tai missähän toimivat ne papit, jotka elämällänsä todistaisivat olevansa Jeesuksen opetuslapsia? Ah, te kerskaavaiset! En näe montakaan sellaista pappia, lieneekö yksi tuhannesta sellainen? Onkohan siis se oikeaoppisuus, jota te kaikki, papit ja kansa, edustatte, niin suositeltava, niin kadehdittava kansojen hyväntekijä?" —
Puhuja vuorella ikäänkuin odotti vastausta kysymyksiinsä, mutta tälläkertaa ei kukaan vastannut. Vastauksen asemesta hän kuuli vain kirkonkellojen raskaasti kumahtelevan alhaalla laaksossa. Ja hän muisti että oli sunnuntai, josta taas sai aihetta puhumaan.
— Jumalanpalvelus? huudahti hän. — Mikä onkaan jumalanpalvelus? Sekö että sunnuntai-aamuna mustiinpuetun pappiherran perässä riennetään kirkkoon ja parhaimmassa tapauksessa kuunnellaan hänen sanansa mielenhartaudella ja sisäistä ravintoa himoitsevalla sydämmellä tosin, vaan tavallisimmin työnnytään sinne ainoastaan ulkonaisen muodon vuoksi — näytelläksensä kansalaista, fariseusta?
Ei, rakkaat ystävät, ei se ole jumalanpalvelusta, vaan tuo nimi on elävälle Jumalalle kauhistus. Jo Jeesukselle, pappien ja kirkon pyhimmälle viholliselle, oli se kauhistus…
"Ei Jumalaa palvella käsinraketuissa temppeleissä, vaan hengessä ja totuudessa" on selvää järjen kieltä, jota valtiokirkon kannattajat kiertävät sentähden vain että se heidän mailmalliselle vaikutusvallalleen on sangen epäedullinen totuus.