"Minä sanon tämän teille kaikille.
"Teidän herranehtoollisenne, hyvät herrat, — jatkoi puhuja värisevällä äänellä. — Mitä paksua pakanallista valhetta se onkaan! Tuhansia Suomen nuorukaisia ja neitosia on se ateria turmellut, tuhansilta on se jumaluuden hiljaisen etsimisen ehkä iäksi häirinnyt. Sillä kuka täysjärkinen uskoo että viini voi muuttua vereksi tai liisterilaatta lihaksi, vaikka sitä kuinka hartain mielin kuvittelee? Vai tahdotteko olla kannibaaleja — ihmissyöjiä? Oh teitä, te vanhemmat ja holhoojat, jotka pakoitatte lapsenne teurastajain pöytään!…
"Kuinka inhoittavaa peliä usein onkaan vanhan kansan ripilläkäynti! Minä uskallan sen sanoa. Ukot ja akat tulevat kirkkoon kostuttaakseen kieltänsä tilkkasella ulkomaan viiniä sentähden että kotipoltto niin ankarasti on kielletty! Ja lisäksi! Heistä on äärettömän tärkeä asia että pappi heidän ripilläkäyntinsä kirkon kirjoihin merkitsee — he kuvittelevat lapsellisesti että se on pyhä tilikirja, jonka itse Isä Jumala kerran tarkastaa ja noiden pienten pilkkujen nojalla sitten ratkaisee, taivaaseenko vai helvettiin ansioluettelo aiheuttaa. Ulkonainen temppu — 'saatanan temppu' kuten uskonpuhdistaja Calvin on sanonut. Ei itse Luther, oppi-isänne, ripilläkäyntiä hyväksynyt, sillä hän sitä soimasi ilveilyksi, valhevehkeeksi… Miksi ette tätä huomaa, te luteerilaiset! Mutta te olette tehneet siitä sakramentin!
"Koetan kuitenkin ymmärtää kaiken mitä näen.
"Ihmissielu, vuosituhansia vangittu, holhottu, on täynnä typeriä harhaluuloja, taikauskon rikkaruohoja. Se nykyajan profeetta, joka ei tahdo kitkeä noita itsepäisesti juurtuneita rikkaruohoja istuttaakseen sydämmiin totuuden vapaita taimia, hän on suuri pelkuri, hän on hyödytön kansanvalistaja. Sellainen kansanvalistaja en minä olla tahdo. Minä sanon suoraan mitä tunnen ja ajattelen. En minä salaa tahallani mitään, en näyttele edessänne olevani jumalisempi kuin todella olen. Ei niin kuten teidän pappinne tekevät, jonka te itse hyvin tiedätte. Eikä niin kuten te itse teeskentelette, jonka te myös parhaiten tiedätte. Ajatelkaa omaa sananlaskuanne, isäin pyhää perintöä sekin: 'Parempi siivo syntinen kuin paha jumalinen.' Eikö siinä sananlaskussa ole jotakin totta?…"
— On, on! vastasi nuori kansa vuoren rinteiltä.
Mutta vanha ristirahvas napisi ja huutoja humahteli ilmassa:
— Hän on jumalanpilkkaaja, hän astukoon alas vuorelta!
Ja puhuja näki pappien, jotka olivat vapautuneet virkatehtävistään — sillä nyt oli sabatin ehtoo — laumassa piirittävän pyhää vuorta, ja heidän kintereillään tunkeili tuhansittain vanhaa rahvasta, jotka nyt olivat kastattaneet lapsensa, nauttineet ehtoollisensa, siunauttaneet ruumiinsa ja veisanneet valitusvirtensä loppuun — ja olivat siis valmiit riitelemään uskonsa puolesta villitsijää vastaan, joka oli vuorelle kiivennyt.
"Vuoren puhuja, vuoren puhuja, nyt sinun huonosti käy!" ikäänkuin sähisi ilmassa.