"Te kaikki, kaikki uskovaiset, jotka sorratte lähimmäisiänne. Turha teidän on potkia tutkainta vastaan! Turha…
"Ja te nuorten ihmisten nimikristilliset yhdistykset, nauhaseurat ja siveysrenkaat — kenenkä keksimiä mailmanparannuskoneita tekin olevanne luulette? Ette suinkaan ole sen, jonka nimeen te syötte ja juotte ja lakanoilla makaatte ja laulatte tai teette halleluja-retkiä vieraisiin kaupungeihin. Ei sen. Vaan omien holhoojienne keksimiä te olette, jotka ovat peloittaneet teitä kadotuksen kauhuilla… Kuinka minä teitä säälinkään, te nuoret, jotka niin varhain jo opitte ulkoakullattujen kujeet. Kuinka minä teitä säälinkään te surkeannäköiset naiset, joita turhaan Kristuksen morsius kaunistaa. Sydämmestäni minä teitä säälin, kaikki te, joilla on salaisia sukupuolipaheita ja sukupuolisairauksia, joita te turhaan koetatte parantaa Jeesuksen nimeen veisailemalla. Oh, te itkettävästi harhaanjohdetut! Kuinka moni teistä onkaan vaivoistansa vapautunut rukouksilla, paastoilla tai lauluilla? Oh teitä, jotka olette opetetut syntinä pitämään sitä, mikä ehkä teidät pelastaisi sekä sielun että ruumiin puolesta…
"Minä sanon teille kuten ystävä, joka ei halua häväistä, vaan tahtoo auttaa: Tehkäät portit avariksi kunnian kuninkaan käydä sisälle. Kuka on se kunnian kuningas? Herännyt järki — syttynyt sydän — totuuden vapaa harrastus. Se se yksin teidätkin jumalanlapsiksi tekee, se se teidän sielunnekin pelastaa taitaa helvetinpelosta, joka nyt on teidän salaisin vaivanne."
— — —
— Voi hirveätä vääristelijää! Voi autuasten raiskaajaa! kajahti samalla huuto alhaalta laaksosta. — Ei saa turmella Suomen lujaa uskoa!
— Suomenko uskoa? huusi puhuja vastaan. — Suomenko uskoa? Minä sanon teille: tässä maassa ei ole uskoa — oikeata uskoa vain: taikauskoa!
— Irstas olet, — kuului laaksosta toisen vastustajan ääni. — Koko maan kristillisyyden häpäiset. Tieteitä olet lukenut. Luvattomassa avioliitossakin elelet. Saastainen olet. Alas saat tulla. Alas!
— En tule! vastasi vuorelta puhuja. — Täällä seison, minne kiivennytkin olen. Oliko se pappi, joka sieltä huusi? Tietysti se oli pappi, vaikka ei ehkä papin kauhtanassa. Papit, papit, vihanveljet, ainako minun on pakko teihin palata. Te vainootte siveätä "laitonta" avioliittoa, mutta epäsiveitä vihityitä te harvoin ahdistelette. Te tahdotte käydä siveyden esikuvina kansan edessä ja tuomitsette toisia epäsiveiksi. Katsokaa kerrankin itseenne. Lukekaa omaa historiaanne. Mitä todistaakaan muinaistutkimus luostarien raunioilla? Mitä todistavat tuhannet pikkulasten luurangot, joita teidän esi-isienne kammioiden alta vielä tänä päivänä päivänvaloon kaivetaan? Epäsiveyttä ne todistavat, laittomuutta ne juoruavat, salaisia murhia ne jälkimailmalle paljastavat!… Vai eikö kirkolliskokouksissa; joissa pyhät dogmit vormuihinsa valettiin, ollut tuhansittain porttoja nimenomaan herrojen pappien lihallisten himojen tyydyttämiseksi? Eivätkö vielä tänä päivänä papit ja papiksi-aikovat yhtä hyvin kuin tuhannet muut Suomen suuret herrat kulje kiimaisina enkeleinä köyhälistön tyttäriä raiskaten, josta kaikesta muka on kovin sopimatonta hiiskahtaa? Miksi siis minua yksin häpäisette? Miksi tähtäätte siveysnuhtelunne sinne, missä sitä ei tarvita? En sano olevani ihmistä parempi, sanon vaan: olen taisteluni kunnialla taistellut… Mutta teidän siveytenne, teidän siveyskäsitteenne? Arvoisat herrat kirkolliset ja te kunnianarat säädyllisesti-uskovaiset naiset. Astukaa kerrankin alastomina Jumalan kirkkaaseen päivänpaisteeseen, että koko mailma nähdä saisi, kuinka puhtaat te olette? Älkäät piiloutuko pimeihin pyhäkköihinne, kuten Adam ja Eeva lymysivät omenapuiden varjoon, kun totuuden ääni heitä tilille kutsui!
Mutta te häpeette rehellisintä, vainootte valoisinta… Te vainootte tieteitä vaikenemisella ja uusimpia raamatuntutkimuksia te hyljeksitte, vaikka ne olisivat kuinka vilpittömät. Vaan vanhoja helvetti-perkele-virsikirjoja — niitä ette te vainoa, vaikka te hiljaisuudessa tunnustatte että ne ovat tehneet Suomen kansalle pahaa. Minä sanon teille: paljon enemmän pahaa kuin uusimmat uskonhävittäjäkirjat. Te rahasielunpaimenet. Tuhansia te tosin uhraatte pakanalähetyksiin Kiinaan, Indiaan ja muualle, vaan ette uhraa ropoa omien pakanallisten käsitteidenne kirkastamiseksi.
Ette te köyhiäkään liioin auta, te pakanain pelastajat, jotka lähdette merta edemmäksi kalaan… Nälkäistä kärsivää te simasuin saarnaten lohduttelette: "Sinutkin, rakas, köyhä ystäväni, on Jeesus Kristus pyhällä verellään lunastanut! Sinäkin, rakas, kurja, köyhä ystäväiseni pääset tästä murheenlaaksosta taivaan iloon, jos oikein tahdot!" Hyi kuinka sitä nuottia inhoan! Leivän asemesta te hänelle tyrkytätte veripunaista jalokiveä, jolla ei tuo toinen ikinä saa vatsaansa ravituksi. Te sielujen paimenet, te kummastelette ettei köyhä tuosta veripunaisesta jalokivestä osaa kylliksi nauttia? Te kummastelette ja alatte puhua perkeleestä silloin, kun teidän puhua pitäisi omasta kurjasta sydämmestä, joka on niin avuton ketään auttaakseen.