— Mutta mistä pappa tietää ettei hiihtämälläkin voi pyhittää sabattia? Siellä jumalaisen-puhtaassa metsässä…!
— Kyllä se on synti, jos saarnan aikana huviksensa hiihtelee! keskeytti Konrad ankarasti.
— Te olette ihan hassuja! huudahti Reino säihkyvin poskin. — En minä nyt teitä sentään niin ahdasmielisiksi olisi luullut. Juuri tuollaista likinäköisyyttä vastaanhan Jeesus itse taisteli, kun soimasi juutalaisia heidän tekopyhyydestään… ne tähkäpäiden syönnit ja muut…
— Älä, Reino rakas, viitsi väittää pappaa vastaan! Pappa on niin vanha… kuului ruustinnan lempeä, välittävä ääni.
— Mutta Konra on minua vain kaksi vuotta vanhempi, — vastasi poika.
— Hänen ainakin pitäisi ymmärtää…
— Kyllä minä sinut ymmärrän! huusi nuori pappi kasvoiltaan punaisena. — Sinä tahdot hävittää mailmasta Jumalan!
— Se on katala valhe! laukasi vastaan veli. — Minä päinvastoin tahtoisin Jumalan kunniaa…
— Sinä? joka et käy kirkossakaan! jatkoi murhaavasti pappisveli.
— Minä juuri! vakuutti korkealla äänellä toinen.
— Muista, Reino, että Konra on pappi!