Mutta samalla kaikki huudahtivat yhtaikaa:
— Voi hyvänen sinua! Ihan valkoinen!
— Där fick du dei! sanoi ruustinna mitään pahaa tarkoittamatta.
— Juokse nyt himphamppua kinokseen! lisäsi Aatami.
— Minä tuon harjan! huusi Miili sisar valmiina palvelemaan veljeänsä, josta — kaikesta huolimatta — paljon piti.
— Eikö liene Reinolle parasta lähteä uudelleen hiihtelemään? hämmästeli Vihtori veikko.
— Miksei, jos Konra lupaa… sanoi nuorin veli hammasta purren ja läksi sisaren saattamana ulkoportaille puistelemaan ja harjaamaan takkiansa…
Päivällispöydässä oli mieliala täydelleen asettunut ja kodikasta seurustelua jatkui sitten iltaan asti, jolloin joulukuusi taas hauskasti paloi pappilan uhkeassa salissa. Perheenjäsenistä mikä luki uutta, jouluksi ilmestynyttä kirjaa, mikä kokoonpani jotakin pappilaan saatua mukavaa talouskonetta, mikä leikitteli lappalaiskoiran kanssa lattialla, mikä kohenteli pesävalkeaa, mikä soitti pianolla vuoroin hurskaita koraaleja, vuoroin isänmaallisia marsseja vieläpä kunniallisia yleisestitunnettuja lemmenlaulujakin — viimemainittuja tosin vasta senjälkeen kuin seinäkello oli lyönyt 6, jolloin laillinen sabatti loppui. Tyytyväisyys ja joulurauha näytti loistavan kaikkien kasvoilla, ja rovastivanhus kulki myhäillen ja lauhkeasti vaakunasavuja puhallellen perheensä keskessä tuntien olevansa verrattain onnellinen ja ylpeä kaikista; ja ruustinna puheli hellästi kaikkien rakkaiden lastensa kanssa kysellen kunkin taloudellista elämää, samalla tuontuostakin kantaen salin pöytään maukkaita syötäviään ja kaikenlaisia suloisia säästöjään pitkän joulupuhteen tappamiseksi. Ennen illallista kävivät kaikki joukolla jaloittelemassa maantiellä, taisipa joku koetella Reinon esiinottamia suksiakin, mutta ei kukaan enää puhunut synnillisestä huvittelemisesta, vaan kaikki nauttivat vapaasti koossaolosta talvisen erämaan pappilassa, jonka kaikissa huoneissa vallitsi lämpö ja valo sekä kaikenlainen maalaismukavuus.
Vasta illallisen jälkeen virisi viaton väittely aatteellisista asioista, kun tytär Anna oli sattunut lukemaan jonkun vapaamielisen ulkomaisen kertomuksen avioliitosta.
— Sehän oli inhoittava tyttö, tuo Helge Sund! tuomitsi lastenkodin johtajatar. — Ei osannut edes hävetä…