— Minkä lapsen? kysyi rovasti.
— Mistäpä minä tiedän, mitä kaikkia lapsia sinä unissasi näet, rakas ystävä! vastasi ruustinna.
Samalla kuului kolinaa ja kilinää etehisestä, kun poika Reino palasi ajoltaan kantaen helisevät porovaljaat sisään sulamaan.
Perhe läksi kahvia juomaan saliin. Reino oli pirteällä tuulella ja selitteli vanhemmilleen, mitä kaikkia hullunkurisia keikauksia hänelle taas oli sattunut.
— Papan pitäisi välttämättä tulla kanssani ajelemaan! intoili hän, mutta ukko vain epäsi että se porokyyti oli niin kovin epävarmaa peliä, perillepääsyyn niillä vehkeillä ei ollut koskaan muka luottamista.
— Paljon lystimpi on ajaa hevosella, — arveli vanhus.
— Mutta porolla pääsee niin nopeasti! kehui toinen.
Rovasti näytti tavallista miettiväisemmältä.
Illallispöydässä hän sävyisästi virkkoi pojalleen:
— Onko sinulla jotakin kirjaa Tolstoilta?