— Hyi hyvä kirkherra, kyllä sen jo koko maalima näkee! toimitti akka.
— Hmm, hmm, mutisi vanha pappi. — Tietenkin minun virkavelvollisuuksieni kuuluu ilmoittaa asia tuomiokapitulille…
— Ei se ole sillä kuitti että se Kapitulille ilmoitetaan, — penäsi akka — tulkoon itse Kapituli vihkimään, jos ei rovasti raski! Myö oumma kunniallista väkeä. Ja joutaisi Kapituli elättämään koko meijän heimon, kun on kerran köyhältä kunnian häpäissyt…
— No, no, — sanoi vain rovasti ja huokasi.
Akka läksi purpatellen vielä mennessään, mutta kohta hänen jälkeensä ilmestyi itse piika-Taavakin kansliaan ja alkoi nyyhkyttää:
— Voi hyvä rovasti, kyllä nyt tulee julkijumalaton häpeä, kun tuo pastori minut… tämmöiseen tilaan.
— Se on hyvin ikävä asia, — virkkoi rovasti kiusautuneena, mutta minä en voi väkisten… jos ei pastori itse… Sano hänelle että hänen täytyy persoonallisesti tulla minun puheilleni.
— Ei se tuu! tiesi piika.
— Mutta hänen täytyy! sanoi rovasti.
— Jos rovasti kirjoittaisi reivin, niin minä veisin — pyysi piika.