Rovasti mietti hetkisen asiaa ja suostui. Aivan lyhyen kirjeen hän lähetti:
'Koska nyt palvelijattaresi Taava itse pyhästi vakuuttaa sinun todellakin saattaneen hänet raskauden tilaan, niin saavu Jumalan nimessä hyvällä neuvottelemaan tästä ylen ikävästä asiasta.'
Piika meni, mutta pastori Möhköstä ei sittenkään kuulunut. Kamalia huhuja vain rupesi liikkumaan, päivä-päivältä yhä paksumpia. Kerrottiin rakastavaisten siellä kappalaisen kauniissa virkatalossa joka päivä riehuvan ilmitappelussa.
Pastori noitui ja vannoi lain voimalla häätävänsä häväisijättärensä — piika uhkasi milloin juoksevansa järveen, milloin rovastiin paljastamaan paitaa myöten, kuten hän sanoi, kaiken synnin…
Silloin lähetti onneton rovasti kolmannen paimenkirjeensä:
'Jos et tahdo kunnialla mennä piikasi kanssa kristilliseen avioliittoon, niin on sinun, veli parka, sääntöjen mukaan luovuttava papin virasta pariksi vuodeksi, jona aikana et saane nauttia täysiä palkkaetujasi. Punnitse nyt asiaa siihen asti kunnes Tuomiokapituli jotakin määrää, jolle olen ollut pakoitettu asianmenon virkani puolesta ilmoittamaan, koska et lähimmän esimiehesi kanssa näy taipuvan minkäänlaisiin sovitteluihin. Minä olen parastasi koettanut, sen Jumala tietää.'
Tähän viralliseen viestiin singahti taas kiukkuinen vastauslippu:
'Helvetistäkös herra rovasti tietää että Taava on raskaana nimenomaan minulle? On niitä maailmassa muitakin matteja. M.M.'
Johon rovasti taas lennätti:
'Jos voit itsesi puhdistaa — sitä parempi'