* * * * *
Ja aamuyöllä se sitten tuli tähän pahaan maailmaan Joosepin ja Kaisa-Reetan seitsemäs lapsi, mustan riihisaunan lämmössä se ämmän syliin syöksähti, ämmän, joka sen vastaanottaessaan surkeasti siunasi, kun lapseen katsahti — vajanainen, vajanainen oli tämä tyttären kymmenes lapsi.
Niin voimattomassa tilassa oli äiti ettei vielä sinä yönä kyhäytynyt viimeistä totuutta tajuamaan, ja hyväpä olikin ettei tajunnut, muuten kai olisi siihen tekoteloilleen tyrmistynyt eikä ämmäkään kiiruhtanut ilmoittamaan ikävää, hoitelihan vain minkä kerkisi vapisevin käsin ja lonksuvin leuvoin kumpaakin surkeaa olentoa — sekä äitiä että vastasyntynyttä vajanaista…
Pisti Jooseppikin pahimoilleen pörröisen päänsä saunan matalasta ovesta ja tiedusti, miten olivat asiat? — ämmä miehelle nyrkkiä heristi, mutta samalla supatti korvaan ja myös viinatilkkaa pyysi synnyttäjälle ja kätilölle — itselleen.
— Ka minähän annan ja paikalla!
Lennätti Jooseppi varpajaisryypyt riiheen, mutta itse ei pisaraakaan maistanut, lopen oli sielultaan näännyksissä ukko rukka ja kuin siivilleen lyöty paha mehto, Kenkkujen Kenkku, tänä kovan onnen yönä — ei maittanut koettelemuksen korpimarttyyrille maailman makea.
Vielä viiden litran vetoisen pullonkin hätäpäissään puhki kilahutti varpajaisryyppyä akoille noutaessaan kodasta! Viissatanen siinäkin vilahti ilmaan kuin savu!
Ja aamulla sitten kaiken jatkoksi romahti Ryysyrannan pirtissä hajalle koko leivinuunin muuri, niin että kissa Mirkku säikähtäen hypätä loikkasi pölisevien kivien mukana alas lattialle ja kuin pommi poksahti vasten ovea.
— Päästäkää, päästäkää Jumalan nimessä kissa ulos!…
24.