Poliisin astuessa sisään vallitsi pirtissä haudanhiljaisuus — Pahka-Pekkakin, karvareuhka päässä, istua jörötti ovisuussa kulkurin penkillä niin jurona ja mykkänä että ainoastaan Jumalan hyvät enkelit saattoivat tietää, miten hän, äijän käppyrä, oli mylttäillyt veneensä kanssa ja miten äsken juoksennellut kuin pojan hurjimus törmissä sekä tuolla aidan takana ja viimeksi tunkiolla…
Pahasiivo, sisäänromahtanut kiuvas, russakkain kihinä ja sairaat, mykistyneet, puolialastomat lapset näyttivät tekevän konstaapeliin ynnä hänen kaveriinsa jonkunlaisen vaikutuksen. Löi väkistenkin tunnolle, eikö ollut liian ankaraa tulla kotitarkastukselle moiseen kurjuuden pesään?
Poliisi pysähtyi keskelle lattiaa, sytytti savukkeen, varoi istumasta minnekkään ja virkahti viiksiään väännellen:
— Missäs täältä on emäntä?
Ei kukaan vastannut heti. Vihdoin Aapeli makuultaan selitti:
— Ne on äiti ja ämmä tuolla saunassa, ja Irmeli ilmoitti kimeästi:
— Ei isä ouk kotona!
Mutta rupiutunut Einari Jooseppi kehui sormi suussa yskähdellen poliisille:
— Meijän äitipä löyti pikkulapsen saunan lauteen alta!
— Vai löyti! sanoi Pirhonen järeästi. — Saako sitä mennä kahtomaan?