Se Taivaan avara esikartano ja peililattia taisi sitten loppua siihen, sillä nyt huomasi Jooseppi nousevansa ylös lumivalkoisia marmoriportaita. Tulivat Ukon kanssa korridooriin, sellaiseen pitkään käytävään, jossa vilisee huoneita niinkuin suuressa hotellissa kahtapuolta ja numerot ovien päällä. Moniaitten huoneitten ovet ovat sepposeljällään. Kylläpä Jooseppi hämmästyy, kun niiden avonaisten ovien läpi taas on tuntevinaan entisiä kotipitäjäläisiään. Tuossa esimerkiksi Mylly-Topias ja Näätänikkari vainaja hikipäissään työjelevät yhdessä verstaassa: Topias höylää niin että kullan kiehkuraiset lastut lentelevät ja Näätänikkari leikkaa lasiruutuja suurella timanttipuukolla. Toisessa numerossa pari vanhaa pitkätukkaista ukkoa käsikädessä kyökkäsee vastakkain, ja haikeasti laulaa. Jooseppi kysäsee:
— Mitä peliä se tuo on?
— Pyhiä karhuvirsiä aikansa kuluksi kuuluvat vetelevän Koistilan ukko ja Elias Lönnrot, vastaa Taivaan Ukko. Mutta elähän ilkiä kysellä… Vaan eihän se Kenkkunen, eihän se malta pitää suutansa kiinni, kun aina uutta keksii.
— Katohhan vanhaa akkaa, kun niin tolkusti kangasta kutoo! pääsee Joosepin suusta erään kynnyksen kohdalla. Tosiaankin siellä suoraselkäiseen, harmaaseen röijyyn puettu hopeahapsinen eukko helskyttää kangaspuita, sukkula suhahtelee edestakaisin, ja eukon suu tekee samat liikkeet. Sankalasit otsalla tärisee, kun pirta paukkuu.
— Vanhan Pappilan Vanha Mari! huudahtaa Jooseppi.
— Juu! myhähtää Ukko. — Mari on Taivaan taitavin kankuri.
Joosepin teki mieli kysäistä että mitenkä Taivas jaksaa pitää Maria kahvissa, vaan kun muisti että Ukko ei oikein tykännyt siitä että Niljus vainaa oli opettanut rämsänrantalaisille kahvinjuonnin taidon, niin jätti kysymättä. Vaan saipa pian uutta utelemista. Moniaassa huoneessa pikkuinen äijän kämpyrä, tasaleikkotukka, harmaatakki, vaskiset sankalasit nenännipukalla, kimeällä äänellä opettaa aakkosia pienille pyhäkoululapsille.
— Sano Gii! sano Gii! kuuluu huoneesta, jossa on kullankarvaiset pulpetit.
— Eikös tuokin vain ole Rämsänrannan vanhoja rohveetoja? kysyy Jooseppi.
Pyhä Ukko esittelee suosiollisesti: