— On kyllä. Vanha koulumestari Lassila Näljängältä.
Ja selittää tarkemmin:
— Oikeastaan otimme ukko Lassilan tänne vain karhunkesyttäjäksi — hän kun siellä erämaan poluilla oli mainio karhun häpäisijä ja jumalansanalla pieksäjä, mutta kun samoihin aikoihin ilmestyi vielä taitavampi mörköjen ripittäjä, niin annoimme Lassilan jatkaa rakasta koulumestaritointaan.
— Kukahan tuo Lassilaa taitavampi mörönmanaaja mahtaa olla? kysyy
Jooseppi.
— Ka se Julma-Tuomas tietysti, vastaa Pyhä Ukko.
Jooseppi innostuu ja kimahtaa:
— Jos lie Runtukka-Eemikin täällä ketunpyyntitaksvärkissä?
Mutta Pyhä Ukko jyrähtää:
— Emme tunne sen nimistä miestä. Emme tarvitse kettuja enemmän kuin ketunpyytäjiäkään Taivaassa. Mainitsemasi henkilö luultavasti harjoittaa kavalaa ammattiaan tuolla Helvetin puolella…
Jooseppi hätkähti. Vai ei ollut Runtukka-Eemi täällä! Mitenkähän hänen itsensä käy, jahka tilikirjaan kurkistetaan? Häntä alkoi vapisuttaa… Yläkerrasta kantautui korviin urkujen juhlallinen soitto…