— Avatkaa! käski Pyhä Ukko. Kaikki kolme enkeliä riensivät irroittamaan remmejä kolmesta kultaisesta soljesta, askarrellen yksi kutakin solkea kohti. Kaksi enkeleistä ponnisti kaikin voimin ennenkuin kansi kääntyi saranoillaan naristen — se narina oli niin oudon juhlallinen että kylmä hiki kohosi Joosepin otsalle.
Ensimäisellä lehdellä välähti esiin Rämsänrannan seurakunnan kartta — Jooseppi näki tutut järvet ja joet ja jokainen ihmisasunto oli merkitty numerolla. Toisten päällä oli punaiset numerot, toisten päällä siniset. Vilkaistessaan Petkeljokeen, oli Jooseppi kuulevinaan sen koskien kohinan.
— Ole hyvä ja näytä, missä sinun mökkisi sijaitsee? käski Pyhä Ukko.
Jooseppi hätääntyi ja töykkäsi sormellaan karttaa. Pyhä Ukko kumartui katsomaan:
— Miekkoiseni, Hän sanoi lempeästi, — tuohan on Vellivaara. Et kai sinä siellä elänyt? Ja Hänen Taivaallinen Majesteettinsa näytti itse hansikoidun kätensä pitkällä etusormella:
— Kas tuossa on Ryysyranta. Rekisterissä numero 179, — sininen. Lyökää auki, pojat!
Enkelit alkoivat lehti lehdeltä selata — sepäs läiskettä kuin aaltojen loiskina syksyisellä rannalla. Tuulahteli Joosepin tukkaan, Pyhän Ukon partakin liehahteli. Jokainen lehti oli kuin muokattu lehmäntalja. Nopeasti selasivat enkelit läpi ja yhtäkkiä selaaminen seisattui.
— Tässä, Teidän Majesteettinne, ilmoittivat he.
— Lukekaa! käski Ukko istuutuen itse korkean pulpettinsa taakse verhotuin silmin tuijottaen kultaiseen muistiinpanovihkoonsa. Hänen Pyhyytensä silmäripset näyttivät hienon hienoilta teräskiiluisilta sukkapuikoilta.
Enkeleistä ensimäinen ryhtyi metallin-kirkkaalla äänellä lukemaan: