— Elä sinä Matti vastusta esivaltaa, joka on Jumalasta. Minkä helevetissä me sille mahetaan että kunnan kassassa ei ole ristuksen killinkiä — ja teijän perukkalaisethan ne juuri ovat kassan pohjaan asti rapanneet, ja herrat ei maksa verojaan…
Mutta Riepuniemen Matti ehätti vastaamaan:
— Enhän minä esivaltaa vastustakkaan, vaan tätä teijän kunnan hoitoa värteeraan, jotta paremmin oli asiat sen Velliläisen aikana…
Ryysyrannan Jooseppi oikein mielihyvikseen kuunteli ammattiveljensä
Matin vastaväittelyä. Uskalsipas Riepuniemeläinen!
Mutta Lutikainen tilikirjoja selailtuaan kääntyi Joosepin puoleen sanoen:
— Liian paljon olet jo ennakkoa ottanut, Jooseppi Kenkkunen. Emme voi antaa rahaa ennen pääsiäistä.
— Ka mitenkäpä sitä antaa, mitä ei ouk! vastasi kimeällä äänellään Jooseppi, josta kaikki asiamiehet, niin synkkiä kuin olivatkin, naurahtivat kuorossa. Kunnan virkailijat rapistelivat papereitaan ja näyttivät nolatuilta. Jooseppi tirskutteli ympäri tupaa ja aikoi jo lähteä pois, mutta silloin Lutikainen lausui lauhkeasti:
— Jauholapun sulle saatamme antaa, Kenkkunen. Huolitko?
— Ka anna häntä!
Jooseppi kyllä arvasi että Mooseksen Maijan ennustus kävisi toteen, mutta epätoivoiselle oli pelkkä lupauskin valonsäde pimeydessä.